Pieniä kommetteja emeritus-professori Vesa Kanniaiselle

On hyvin huolestuttavaa, kuinka lyhytnäköisesti te professori Kanniainen tarkastelette yritysten yhteiskunnallista vastuuta 25.9.2020 Ilta-Sanomien haastattelussa, ja kuinka sokea te olette sen suhteen.
           Elämme rajallisten resurssien maailmassa, jossa teollisuus, kulutus, ja kanpungistuminen tuhoaa luonnonvaroja, ilmastoa, vesistöjä, maaperää ja metsiä kiihtyvällä vauhdilla, ja hävittää koko maapallon eläimistöä ja lajeja, sekä kaventaa huolestuttavan nopeasti elinmahdollisuuksia koko ihmiskunnalta.
           Me voimme ajatella, kuten te professori Vesa Kanniainen ajattelette,
että hallituksen ja pääministerin ei tulisi olla kiinnostunut tästä, eikä myöskään siitä, miten yksittäiset yritykset toimivat – päättäessään lakkauttaa esimerkiksi voitollisesti toimivan paperitehtaan Suomessa.
           Teitä ei kiinnosta se, että UPM ilmeisesti valehteli julkisuuteen kertoessaan Kaipolan paperitehtaan lakkauttamisesta, että tehdas tuottaisi tappiota. Kun tähän kysymykseen tivattiin toimitusjohtaja Jussi Pesoselta vastausta Ylen Ykkösaamussa, hän vastasi:
           ”Graafisia papereita UPM:ssä ohjataan kokonaisuutena. Kuten on
nähty viimeisen neljänneksen luvuista, koko paino- ja kirjoituspapereiden tulos oli tappiolla. Siitä voi tehdä sen johtopäätöksen, että koko liiketoiminta ei ole kannattavaa eivätkä tehtaat ole kannattavia.”
           Toisin sanoen UPM sulki heinäkuussa Chapellen sanomalehtipaperi-tehtaan Ranskassa. Suomessa yhtiö aikoo sulkea nyt Kaipolan sanomalehti-paperitehtaan ja myydä Shottonin paperitehtaan Walesissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että Kaipolan tehdas olisi ollut tappiota tuottava.

Olisiko pääministeri Sanna Marinin pitänyt myötäillä Jussi Pesosen kertomaa kantaa, vai oliko hänellä pääministerinä ja SDP:n puheenjohtajana eettinen velvollisuus sanoa juuri niin kuin hän sanoi?
           Pesonen korosti myös sitä, että ainut peruste tehtaiden sulkemiselle
on kustannuskilpailukyky. Häneen mukaansa Suomessa on parinkymmenen vuoden ajan otettu velkaa ja korotettu veroja samanaikaisesti kun raken-teelliset uudistukset ovat jääneet tekemättä.
           Pesonen käytti siis ’poliittisen puheenvuoron’, jonka te ilmeisesti hyväksytte, mutta pidätte moitittavana sitä, että pääministeri Sanna Marin piti myös poliittisen puheenvuoron kommentoidessaan lyhyesti tehtaan lakkautuspäätöstä.
           Olen pannut merkille, että oppositopoliitikot ja työnantajajärjestöjen nokkamiehet ovat kärkkäästi moittineet pääministeriä lausunnostaan, jota myös te arvostelette… ikäänkuin UPM:n tehtaan lakkautuspäätös ja siihen liittyvä Pesosen haastattelu, eivät olisi luonteeltaan poliittisia.
           Samaa sokeutta medioiden omassa lukutaidossa edustaa myös UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroosin aiemmin tänä vuonna samasta asiasta Ylen Ykkösaamun haastattelussa kertoma kanta, jonka mukaan tehtaita Suomessa suljetaan… Sitäkin pidettiin vain neutraalina hallituksen puheenjohtajan puheena, täysin epäpoliittisena lausuntona, jolla ei muka haluta vaikuttaa lainkaan työmarkkinaneuvotteluihin ja hallituksen tuleviin päätöksiin… Wahlroos halusi vaikuttaa ja haluaa vaikuttaa.
           Kumpikin haastattelu ja Kaipolan tehtaan sulkemispäätös ovat saman viestintästrategian yhteinen vaikutusyritys – yhden yrityksen poliittissävyinen operaatio – jota Suomen lehdistö ja toimittajat pitävät täysin neutraalina, jota se kuitenkaan ei ole, ja joka ajoitettiin niin kuin se ajoitettiin.

On surullista, että te professori Kanniainen, ette halua nähdä mistä kaikesta tässä on kysymys. Surullisinta on se, että te ette myöskään näe sitä mahdollisuutta, että UPM olisi halutessaan voinut toimia toisin. Kysymys päätöksessä oli ajoituksesta ja tahdosta. Tässä tapauksessa tahdon puutteesta.
           UPM olisi voinut siirtää päätöstään korona-pandemian jälkeiseen aikaan, jolloin Kaipolan tehtaan lopettamisen seurausvaikutukset olisivat lievemmät, koska korvaavia työpaikkoja Jämsässä ei ole, eikä niitä nopeasti Jämsään synny.
           Kun puhumme yritysten yhteiskuntavastuusta, jokainen empaattinen ja myötätuntoinen ihminen voi tarkastella yrityksen päätöstä myös nuoren pääministerin näkökulmasta. Humaaniin etiikkaan kuuluu kyky nähdä asioita kärsivien osallisten näkökulmasta, mutta jos se puuttuu, asioita voi tarkastella myös siten kuin te, arvoisa emeritusprofessori Kanniainen, kapeakatseisesti tarkastelette.
           Te ette ole kiinnostunut lainkaan siitä, mitä tarkoittaa tehtaan sulkeminen pienessä kaupungissa, joka tarjoaa työtä 450 ihmiselle, jossa korvaavia työpaikkoja ei ole olemassa.
           Teitä ei kiinnosta se, miten Juuso Walden loi nämä tehtaat, koulut, lastentarhat, asunnot ja koko pienen yhteisön, ja mitä siitä seuraa, että toimeentulo perheissä loppuu ehkä 1500 ihmiseltä.
           Teitä ei kiinnosta myöskään se, miten nämä ihmiset maksavat asuntolainansa, autonsa, ja kuinka he kouluttavat lapsensa…kun koko maailma heidän ympäriltään romahtaa.

On surullista, miten te katselette tätä asiaa ja näette maailman, professori Kanniainen. Rajallisten resurssien maailmassa me lähestymme kiihtyvällä vauhdilla sitä tilannetta, jossa myös liberaalia globaalia yritystoimintaa tulisi tarkastella toisin… Silloin pitäisi pystyä näkemään, mitä vastuuta yritykset voivat kantaa niistä ihmisistä, jotka ovat täysin riippuvaisia sen toiminnasta.
           Onko yrityksen toiminnan ainut hyväksyttävä tavoite vain tuottaa voittoa osakkeenomistajille, vai tulisiko yrityksellä olla myös muita laajempia tavoitteita? Näihin kysymyksiin joutuu tuota pikaa vastaamaan myös UPM ja monet muut yritykset. Ehkä joskus myös professori Vesa Kanniainen.

Erkki Ruuhinen, emer.tait.prof.