Kristillinen Miesten ilta 15.4.2011

Lapsuudenystäväni, talousneuvos ja hyvin menestynyt rautakauppias, Matti Perälä, kutsui minut syntymäkuntani Toivakan Lions Clubin ja Toivakan seurakunnan järjestämän kristillisen Miesten illan puhujaksi vuonna 2011.
           Minulta oli pyydetty puheenvuoro illan teemasta: ”Miehen tie menestykseen”. Samasta aiheesta puhuivat myös lääninrovasti Simo Lampela ja Keskon entinen viestintäjohtaja Paavo Moilanen.
           Oma puheenvuoroni käsitteli taustatekijöitä, jotka valottavat suhtautumistani työhön, sekä eräitä elämänfilosofisia ajatuksia muutamista ammatilliseen menestymiseen johtavista syistä.
           Koska ammatillinen urani suunnittelijana on jo ohi, voin vapaammin kertoa siitä, mitkä ajatukset ja elämänarvot ovat ohjanneet minua ja vaikuttaneet työhöni.

———

Hyvät kuulijat

Ihmisen elämä on kuin pitkä näytelmä, jossa meille jokaiselle on varattu aina oma rooli. Joillekin pieni, toiselle hiukan suurempi, kenelle mitäkin. Vain harvoille tässä elämässä on tarjolla suuri menestysrooli…
           Meidän menestyksemme elämässä riippuu siitä, millaisiin olosuhteisiin me synnymme – ja milloin, ja missä? Kuka on isämme ja kuka äitimme?
Ketkä ovat vanhempamme? Millaiseen perheeseen ja sukuun me syntymästä lähtien kuulumme?
           Elämämme aikana me opettelemme huolellisesti oman roolimme tässä näytelmässä: kotona, koulussa ja työelämässä — ja esitämme sitten tätä omaa opeteltua rooliamme koko elämämme ajan.
           Vaikka tässä elämäksi kutsutussa näytelmässä me kaikki olemme tietysti oman elämämme sankareita, niin silti silloinkin me olemme näytelmässä
vain vierailevia tähtiä, koska meidän roolimme elämässä kestää vain yhden sukupolven ajan.
           Näytelmän kulkua, kohokohtia ja omaa menestystämme elämässä me emme koskaan ennalta tunne. Emme myöskään näytelmän käsikirjoitusta, käsikirjoittajaa ja ohjaajaa. Se selviää meille ehkä vasta näytelmän päättyessä ja esiripun laskeutuessa.

Useimmat ihmiset ajattelevat, että tässä näytelmässä roolit jaetaan sattumanvaraisesti. Ja että sattuma olisi keskeinen tekijä kaikessa mitä meille elämässä tapahtuu. Mutta näin ei ehkä ole.
           Joidenkin filosofisten käsitysten mukaan: ”Elämässä ei ole olemassa lainkaan sattumaa. Eikä mikään elämässä tapahdu koskaan sattuman-varaisesti. Kaikella mitä elämässä on, ja mitä meille tapahtuu, on aina joku ihmiseltä salattu tarkoitus…”
           Ihmisen elämää ja sen tarkoitusta voidaan tarkastella hyvin monin tavoin. Ja tähän puheenvuorooni olen valinnut muutamia lahjakkaiden ihmisten ajatuksia elämän tarkoituksesta.
           Saksalais-amerikkalainen psykoanalyytikko ja humanistifilosofi Erich Fromm on määritellyt ihmisen elämän tarkoitusta seuraavasti: ”Ihmisen elämäntehtävä on synnyttää itsensä, tulla lopulta siksi, mitä hän kätketysti on. Yrittämisen tulos on hänen oma persoonallisuutensa.”
           Kirjailija Mika Waltari määritteli ihmisen elämäntehtävää ja elämän tarkoitusta seuraavasti: ”Ei elämä ole arvo sinänsä. Kaikki riippuu siitä, mitä me teemme elämästämme. Onni, menestys ja maine on vain huumausainetta.
Tai pieniä laastarilappuja verihaavojen peittona. Eikä ihminen elä vain itseään ja vaimoaan ja lapsiaan varten – syvempi, suurempi ja inhimillisempi täytyy olla ihmisen tarkoitus.”
           Libanonilainen kirjailija-kuvataiteilija Kahlil Gibran tarkasteli elämän tarkoitusta näin: ”Jumala on lähettänyt sielumme matkalle tähän elämään, jotta ne valaisevan soihdun tavoin kasvaisivat tiedossa ja kauneudessa, etsiessämme sekä elämän että päivien ja öiden salaisuuksia.”
           Itävaltalainen psykiatri Viktor E. Frankl määritteli ihmisen elämää ja omien valintojen merkitystä elämään seuraavasti: “Ihmisellä on valinnan-vapaus. Ihminen voi valita aina, kaikissa olosuhteissa, suhtautumistavan, ja elämäänsä ohjaavat arvot. Ihminen voi saada elämäänsä mielekkyyttä omaksumalla sisäisesti kauneuden, hyvyyden ja totuuden.”
           Viktor E. Franklin ajatteluun vaikuttivat hänen omat kokemuksensa Hitlerin keskitysleireillä Auschwitzissa ja Dachaussa, joista hän selvisi hengissä. Sieltä vapauduttuaan hän saneli 8 päivässä pienten muistilappujen perusteella, ensimmäisen, omaa filosofista ajatteluaan esittelevän teoksensa tekstin, jonka perustan hän löysi jo keskitysleireillä. Sen ydinajatus oli hänen oma havaintonsa:
           ”Ihminen voi aina itse päättää, kaikissa olosuhteissa – äärimmäisissäkin – miten hän etsii elämänsä tarkoitusta. Mitä hän ajattelee… Mitä arvoja hän valitsee… Ja miten hän omassa elämässään suuntautuu…”
           Viktor Frankl oli neurologi ja psykiatri, pidetty luennoitsija ja ahkera kirjoittaja, ja hän teki pitkän ja ansiokkaan uran, luennoiden vielä 92-vuotiaana Wienin yliopistossa. Franklin uran punaisena lankana oli halu auttaa ihmisiä löytämään elämälleen tarkoitus.

Onko ihmisen kohtaamalla kärsimyksellä joku tarkoitus? Leonardo da Vinci, syntyi maailmaan aviottomana lapsena, jonka syntymä ei ollut toivottu. Mutta miten suunatonta neroutta hän työssään ja taiteessaan osoittikaan.
           Vincent van Gogh, ei myynyt eläessään kuin muutaman maalauksen, eli täysin veljensä Theon avustamana – häntä pidettiin hulluna, ja hän teki itsemurhan. Kymmenessä vuodessa Vincent van Gogh teki kuitenkin lähes 900 maalausta ja 1100 piirustusta. Ja nyt uuden vuosituhannen alussa hänen kalleimmasta maalauksestaan maksettiin New Yorkissa peräti 82,5 miljoonaa dollaria.
           Ludvig van Beethoven, ei ollut aikalaistensa arvostama, ”ja oli heidän mielestään kypsä hullujenhuoneelle”. Jälkipolvet ovat kuitenkin arvioineet hänet yhdeksi ihmiskunnan suurimmista säveltäjistä.
           Aleksis Kivi, kuoli nuorena, köyhänä ja vailla tunnustusta, ja sai tunnustusta vasta kuolemansa jälkeen, ja nousi suomenkielisen kirjallisuuden isäksi ja kansalliskirjailijaksi vasta paljon myöhemmin.
           Helene Schjerfbeck, kaatui 4-vuotiaana portaissa ja loukkasi lonkkansa, ja kantoi ontuen vammaansa kuolemaansa asti. Sairautensa myötä hän oppi tarkastelemaan maailmaa ikäisiään tarkemmin – näkemään ja havaitsemaan vähitellen sitä, mistä hänen taiteensa myöhemmin kasvoi.

Vaikeudet luovat ihmisille kompensaatiotarpeen, joka ei aina välttämättä lannista ihmistä, vaan motivoi hänet tekemään työtä ja yrittämään paljon tavallista enemmän.
           Vaikeudet ja kärsimys voivat terävöittää ihmisen huomiokykyä sekä luoda tarpeen tehdä omia havaintoja ja johtopäätöksiä. Ne tuottavat vaikeuksien kokijalle omakohtaista tietoa, ja lisäävät ymmärrystä elämästä.
Ja ne saattavat myös pakottaa vaikeuksia kohdanneen ihmisen: omien kokemusten kompensointiyrityksiin ja henkiseen kasvuun…
           Kaiken taiteen tekemisen edellytys on aina taiteilijan terävä havaintokyky. Kyky nähdä ja ymmärtää asioita tavallista syvällisemmin.
Ilman sitä ei synny koskaan vaikuttavaa taidetta.
           Yksilön vaikeuksien seurauksena, ja niiden kompensaatioyrityksenä, ilmenee usein myös hyvin vahvaa työkeskeisyyttä, jopa suoranaista työhulluutta. Ja silloin kun kaikki nämä tekijät yhdistyvät lahjakkuuteen, niiden tuloksena saattaa syntyä merkittävää taidetta, kirjallisuutta ja musiikkia.
           Kaikki kulttuurimme saavutukset ovat suurelta osin syntyneet juuri näiden työhulluutta hipovien yksilösuoritusten ansiosta. Syrjittyjen, pilkattujen ja väärinymmärrettyjen yksilöiden kompensaatiotarve, ja suuri omistautuminen omalle työlleen, on tuottanut koko maailmalle koskettavaa musiikkia, kirjallisuutta, elokuvia ja kuvataidetta.
           Tämän hulluuden seuraukset saattavat olla myönteisiä, mutta ne voivat olla myös kielteisiä. Yksilöiden työhulluus, pätemisen tarve ja vallanhalu on tuottanut – ja tuottaa jatkuvasti – myös heille itselleen ja heidän perheelleen, ja maalleen, ja koko ihmiskunnalle hirvittäviä kärsimyksiä… Niitä saamme seurata ehtymättömänä virtana joka päivä uutisvälineistä.
           Ehkä kuitenkin nämä kaksi metaforaa ovat totta, niissähän todetaan: ”Simpukka tuottaa pitkän kivun seurauksena helmen hiekanjyvän ympärille”… ”Ja timantit syntyvät hiilestä ainoastaan kovassa paineessa ja kuumuudessa.”

Elämä luo aina uutta vastakohtien kautta. Omiin elämänkokemuksiini pohjautuen voin kertoa – vaikka toisin yleensä oletetaan – että köyhyys ja perheen vaikeudet muodostavat aina ylivoimaisen esteen yksilön elämässä – niin näin ei suinkaan aina tapahdu. Ne saattavat luoda myös voimakkaan kompensaatiotarpeen, joka voi johtaa ihmistä täysin vastakkaiseen suuntaan.
           Minulle koulunkäynnin estyminen köyhyyden vuoksi loi vahvan kompensaatiotarpeen. Köyhyys ei myöskään estänyt lukemista, vaan minusta kehittyi intohimoinen lukija jo 10-vuotiaana. Ja lapsena kokemani yhteis-kunnallinen eriarvoisuus, loi kaipuun oikeudenmukaisuuteen. Lapsuuden aineellinen köyhyys, halun vaurauden tavoitteluun. Hyväksymisen puute, kaipuun tunnustuksen hankkimiseen. Äitini alistuminen olosuhteisiin, halun toimia päättäväisesti ja rohkeasti. Ja syntymässä annetut vaikeudet ja esteet, vahvan halun niiden voittamiseen.
           Islantilainen sananlasku toteaa: ”Kaipuu kantaa ihmisen puoleen matkaan.” Ja eräs toinen kansainvälinen sanonta: ”Vastatuuli tekee ihmisen viisaaksi ja vahvaksi.”
           Puheenvuoroni lopuksi, suurempaa viisautta odotellessani, haluan tiivistää omat teesini ihmisen elämästä seuraavasti:

           Usko unelmiisi.
           Ja rakasta työtäsi.
           Ole johdonmukainen.
           Aseta tavoite.
           Keskity päämäärääsi.
           Usko itseesi.
           Ja kehitä itseäsi.
           Opiskele hellittämättä.
           Ole pitkäjänteinen.
           Ole rohkea ja rehellinen.
           Taistele tarvittaessa.
           Ole kiitollinen.
           Opi erehdyksistä.
           Ja kestä vastoinkäymiset.
           Ora et labora…

Erkki Ruuhinen 15.4.2011