Valkoinen lumi on kuin suunnaton valkoinen pöytä, jolta liiat muodot ja värit on pyyhkäisty pois. Kiinan keisarin puutarhuri leikkasi pois sata hienointa tulppaania ja jätti vain yhden. Kun Paul Cezanne oli maalannut kuusi vuotta yhtä ja samaa Sainte-Victoire-vuorta, hän saattoi sanoa, että luonnon kaikki muodot voidaan palauttaa kartioon, palloon ja sylinteriin.
Vuosisadanvaihteesta lähtien eräät arkkitehdit ja taiteilijat halusivat palauttaa suunnittelun olennaiseen: viivaan, muotoon, valoon ja väriin. Melko tarkoin vuonna 1907 lähti liikkeelle kaksi kehityslinjaa: toinen niistä johti funktionalistiseen arkkitehtuuriin ja toinen Bauhausin teolliseen muotoiluun.
Syntyi funkiksen esteettinen arvomaailma, meidän vuosisatamme todellisuuden voimakkain vaikuttaja. Erkki Ruuhinen on 44-vuotias suomalainen muotoilija, graafinen suunnittelija – hämmentävässä määrin funktionalisti.
Esteettisen ärsykkeen psykologiasta
Erkki Ruuhinen työskentelee funktionaalisen kauniissa talossa, suunnittelee vielä kauniimpaa. Niin kuin arkkitehdit Le Corbusier tai Alvar Aalto hän on kokonaisvaltainen suunnittelija, jolle todellisuuden visuaalinen lavastus eli miljöö on tärkeä. Ihminen luo näkyvän todellisuutensa, utopiansa, omista persoonallisista ja esteettisistä arvoista. Jos arvoja ei ole, ihminen matkii. Jos mallejakaan ei ole, ihminen tyytyy kaaokseen.
Erkki Ruuhisen jäljiltä kaaos on aina poissa. Työ on valmis, kun se on saatettu äärimmäiseen kuriin, äärimmäiseen viimeistelyasteeseen. On taiteilijoita, joiden töistä paljo viimeistely vie hengen. Sitten on toisia, joiden töille viimeistely juuri antaa hengen, ja hengityksen. Ruuhinen kuuluu puhtaasti jälkimmäiseen ryhmään. Hän on tinkimätön pelkistäjä. Hän leikkaa radikaalisti esteettisen ärsykkeen tieltä kaikki häiritsevät tekijät. Hän riisuu kaikki asiaan kuulumattomat koristeet. Voimakkaasti, radikaalisti pelkistämällä työ tulee tilaan, jossa sen persoonallisuus, sen olennainen esteettinen sisältö, valaistuu esille.
Ruuhinen on sillä tavoin jopa julma näkijä, että hänen jäljiltään asiakkaat ja toimeksiannot jäävät usein hämmennyksen tilaan. Kiinan keisari oli vähällä teloituttaa puutarhurinsa ennen kuin oivalsi mikä idea oli sadan verrattoman kalliin tulppaanin tuhoamisessa.
Funktionalistina Erkki Ruuhinen tekee tavallaan monumentaalitöitä. Julkisia töitä, joiden tulee jaksaa nousta moniarvoisuuden yläpuolelle. Pitkän aikaa vaikuttavia töitä, joiden tulee klassifioitua ja asettua nopeasti ajattoman kauneuden tilaan.
Arkkitehti Alvar Aalto suunnitteli Finlandiatalon valkoisesta marmorista siten, että suorakaiteen muodot pelkistävät sen eroon Mannerheimintien levottomasta kaupunkikuvasta ja luovat katsojalle esteettisen elämyksen. Aika ei syö viivaakaan Finlandiatalon ajattomasta kauneudesta. Sen sijaan se syö marmorin.
Myös Ruuhisen ideat ovat ajattomiksi hiottuja esteettisiä muotoja. Ne nousevat paperin valkoiselta suorakaiteelta ylös rohkeasti ja varmasti – ja horjahtelemattoman valmiina.
Bauhausin seitsemän työpajaa
Bauhausissa oli seitsemän työpajaa: yksi kiveä, toinen puuta, kolmas metallia, neljäs savea, viides lasia, kuudes tekstiilejä ja seitsemäs värejä varten. Kussakin pajassa opettajina oli rinnan taiteilija ja käsityöläinen. Alvar Aalto suunnitteli asemakaavoja, taloja, huonekaluja, valaisimia, rakennustapoja, uusia menetelmiä, kahvoja, kokonaisia sisustuksia.
Funktionalismi jatkoi näin prerafaeliittien ja jugendin ideaa siitä, että taiteilijat olisivat samalla käsityöläisiä ja että taiteilijan pitäisi saada tehdä ja suunnitella ihmisen miljöötä kaikissa sen yksityiskohdissa.
Ruuhinen on hyvä käsityöläinen. Hänen kalligrafiansa ovat tarkkoja ja muotoilultaan puhtaita. Funkiksen intohimoisella kokonaisvaltaisuudella hän suunnittelee liikemerkit, logot, lomakesarjat, kalenterit, kirjat, kirjaimet, vuosikertomukset, tekstiilit. Päästäkseen vaikuttamaan valokuvien sisältöihin hän valokuvaa. Sillä tavoin toimii William Morrisin ja Bauhausin ajattelun ja käsityöhengen perillinen myös tänään.
Peter Behrens sai vuonna 1907 saksalaiselta sähkölaiteyritykseltä AEG:lta toimeksiannon kehittää yhtiölle kokonaisvaltainen muotokieli: siis luoda tunnukset, kirjaintyypin, tuotteiden muototypian, taiton, arkkitehtuurin, kaiken. Näissä kokonaisvaltaisissa toimeksiannoissa Erkki Ruuhinen on myös omimmalla alueellaan.
Hän on kurinalainen assosioija. Muotokielen siirtäminen materiaalista tai funktiosta toiseen ei tuota hänelle vaikeuksia. Hän uskoo muotokielen universaalisuuteen. Tähän tavoiteltuun tilaan päästään pelkistämisen kautta. Vain tinkimätön ja lahjakas ”visionäärinen” pelkistäjä voi siirtää saman visuaalisen mallin toisilleen etäisiin materiaaleihin ja tuottaa hämmentävän oivalluksen sukunäköisyydestä.
Kukoistavaa funkista
Arkkitehtuurissa funktionalismi on väistynyt postmodernismin ja uudempien virtausten tieltä. Monumentaalisen puhtauden periaatteita vastaan on nostettu ”ihmisläheisyyden” romanttinen uusestetiikka. Talot ovat tänään ehkä kodikkaampia, mukavampia ja moni-ilmeisempiä, mutta samalla rumempia, sekavampia ja näkemyksettömämpiä. Miksi funktionalismi näyttää viihtyvän mainosgrafiikassa?
Erkki Ruuhinen on saanut tähän mennessä jo yli 130 palkintoa. Puolet niistä on saatu suurista kansainvälisistä kilpailuista. Hänet on palkittu julisteista, ilmoituksista, esitteistä, kampanjoista, pakkauksista, typografisista tuotteista, kalligrafiasta, jopa kirjoittamistaan ilmoituksista.
Hän on saanut kultaa Rizzolin ilmoituskilpailuissa, hopeamitalin Brnon ja Varsovan julistebiennalessa, kultaa, hopeaa ja pronssia Lahden biennalessa Suomessa, palkintoja Clion Creativityn ja TDC:n näyttelyistä USA:sta.
Ensimmäisenä suunnittelijana hänet valittiin Vuoden graafikoksi Suomessa vuonna 1985. Hänen julisteitaan ja typografisia tuotteitaan kiertää jatkuvasti näyttelyissä eri puolilla maailmaa.
Miksi näin erilaisissa kilpailuissa näyttävät pätevän samat yleispätevät, klassifioituneet arvostelukriteerit? Ehkäpä siksi että kaupallinen viestintä tuottaa useimmiten visuaalista hälyä. Hälyn keskellä mykimpiä ovat huutajat, äänekkäintä on hiljaisuus. Jos siis jotain pitää palkita, niin hiljaisuuden taitajia, jotka jaksavat suunnattoman päivittäisen kamanlevityksen keskellä vartioida puhtaan tarkoituksenmukaisuuden funktionaalista kauneutta.
On myös muistettava, että kaikki mainosgrafiikan tuotteet ovat aina luonteeltaan monumentaalisia. Suuri julkisuus on niiden pyhä tehtävä. Funktionalismi on parasta estetiikkaa, mitä tämä vuosisata on julkisuutta varten luonut.
Henkilö Ruuhinen
Teini-iässä useimmille on kirjojen lukemisessa työtä kylliksi. Erkki Ruuhinen luki myös kirjaimia. Halu työstää kirjaimia, kyky ymmärtää kalligrafisten kirjainten kauneutta, oivallus typografian muotokielestä syntyivät jo varhain. Myöhemmin kiinnostus laajeni tilaan, väriin ja sommitteluun. Ruuhiselle tila on avaruusgeometriaa, väri psykologiaa, sommittelu dynamiikkaa.
Kirjassaan Huomautuksia väreistä Ludwig Wittgenstein esittää Goethen väriparadoksin: Sinisestä taivaasta heijastuu valoa valkoiseen paperiin. Kun näitä kahta elementtiä verrataan nyt toisiinsa, taivas näyttää vaaleammalta kuin paperi.
Tila ja väri löysivät myös Ruuhisen suunnittelutöissä oman funktionsa. Niiden kautta alkoi todellisuudesta hahmottua esiin jotain uutta.
Moderni taide kiinnosti Ruuhista: kubistien tapa ymmärtää tietoisuus, Kandinskyn rohkea hyppäys kokonaan pois kuvan konkreettisuudesta, Victor Vasarelyn geometristen abstraktioiden ja puhtaiden värien semioottisuus. Värit ja muodot ovat sosiaalisia viestejä. Niiden kuriton käyttäminen on kuin humalaisen puhetta, ja niiden kurinalainen käyttäminen hyvin harkittua vaikuttavaa retoriikkaa.
Erkki Ruuhinen perehtyi myös markkinointiin ja yritystoimintaan. Niitä on ymmärrettävä sisältä päin, jos haluaa luoda muotoilun avulla lisäarvoa yrityksille, tuotteille ja palveluille, ja nopeuttaa näin positiivisten mielikuvien syntymistä.
Graafikoksi valmistumisensa jälkeen vuodesta 1966 hän työskenteli kahdessa Suomen johtavista mainostoimistoista. Ensimmäinen niistä oli SEK, Suomen suurin mainostoimistoketju ja 60-luvulta lähtien myös luovin. Toinen taas oli Anderson & Lembke, joka oli saanut kaikissa Pohjoismaissa ainutlaatuisen aseman business-to-business-mainonnan pioneerina.
SEKissä suunniteltiin suurten kulutustuotteiden kampanjoita, Anderson & Lembkellä tehtiin tuotantohyödykkeiden analyyttistä markkinointia. Näiden kahden niin erilaisen toimiston töissä ilmeni kuitenkin suunnittelijan keskeinen idea: nostetaan tuotteiden imago ja tuoteinformaatio esille ensin pelkistämällä ja sitten dramatisoimalla.
Erkki Ruuhinen Design
Vuoden Huiput -kilpailu on Suomessa New Yorkin Art Director Clubin ja Lontoon D&AD:n vuosikilpailun kaltainen – koko suunnittelualueen kattava vuosikatsaus, joka vuonna 1980 perustettiin Erkki Ruuhisen aloitteesta. Vuoden 1981 kilpailun tuomaristoon oli kutsuttu USA:sta Herb Lubalin. Hän ei kiireittensä vuoksi kuitenkaan ehtinyt tulemaan, vaan suositteli tilalleen yhtiökumppaniaan Alan Peckolick’ia. Tämä saapuikin Helsinkiin.
Samaan aikaan Helsingissä vieraili myös Bertholdin taiteellinen johtaja Gunther G. Lange. Kun herroille haluttiin esitellä suomalaista sunnittelua, Erkki Ruuhisen työt valittiin antamaan siitä läpileikkaus. Alan Peckolick katseli töitä ja kysäisi Ruuhiselta: ”Sanohan, miksi sinulla ei ole vielä omaa toimistoa?”
Erkki epäili: ”Markkinat 5 miljoonan asukkaan Suomessa eivät ole vielä kypsät. Graafinen suunnittelu ostetaan meillä mainostoimistoista.””Roskaa”, sanoi Peckolick, ”viiden vuoden sisällä sinulla on oma toimisto!”
Itse asiassa suunnittelutoimisto Erkki Ruuhinen Design perustettiin jo kahden vuoden päästä. Toimistossa työskentelee tänään neljä henkeä. Sen asiakkaina on monia Suomen johtavista yrityksistä kuten IBM, Suomen Sokeri, Pohjola-Yhtiöt, Valio, Postipankki, Labsystems – kaikki ne operoivat kansainvälisillä markkinoilla. Vuonna 1985 yritys julkaisi 184-sivuisen kirjan Erkki Ruuhinen Design, joka esittelee toimiston perustajan työtä lähes 20 vuoden ajalta: kulttuurijulisteita, liikemerkkejä, kirjainmuotoilua, kalligrafiaa, pakkauksia, ilmoituksia, mainontaa.
Suomalainen perinne
Palatkaamme vielä Bauhausiin. Sen työpajoissa uudistettiin valtava määrä meidän todellisuutemme aineksia: kalusteita, käyttöesineitä, interiöörejä, arkkitehtuuria. Walter Gropiuksen avohyllykkö, Marcel Breuerin tuolit ja tupakkapöydät, Mies van der Rohen klassinen pehmustettu teräsputkituoli ”MR”, Josef Albersin, Boglerin ja Gerhard Marcksin keramiikka, Wassily Kandinskyn upeat geometriset freskot, meidän päiviemme keittoastioiden alkutyypit kuten Marianne Brandtin alumiinikattila.
Vaikka nämä esineet olivat funktionalistisia, niiden suunnittelun tärkein kriteeri ei kuitenkaan ollut funktio, vaan muoto. Tai sanokaamme niin, että funktio oli toimeksianto, muoto lopputulos. Siinä oikeastaan ilmeni Baushausin koko taidefilosofia: lähdetään funktiosta ja päädytään ajattomaan esteettiseen muotoon. Kun funktio ja muoto näin yhtyvät, käyttöesineeseen syntyy muotoilun luoma lisäarvo. Ehkä jopa enemmän: arki saa filosofiansa, todellisuus syvemmän kaksimerkityksisyytensä.
Tämä Bauhausin perusajatus on opittu Suomessa. Sellaiset muotoilijat kuin maailmankuulut Timo Sarpaneva ja Tapio Wirkkala ovat kantaneet hienosti Bauhausin perinteen nykypäivään. Kun Marcel Duchamp toi vuonna 1915 Galerie des Indöpendents -näyttelyyn posliinisen pisuaarin, ja väitti sitä veistokseksi ja antoi sille jopa nimen ”Suihkulähde” – saaden aikaan yhden vuosisatamme suurimmista taideskandaaleista – hän itse asiassa vain halusi osoittaa käyttöesineen kauneuden.
Erkki Ruuhisen suunnittelemat esitteet ovat esineitä. Niissä on muotoiltujen tuotteiden kauneutta. Ei yksin pintojen jäsentelyssä, asioiden tärkeyden esteettisessä korostamisessa, taiton visuaalisuudessa, tekstien tavattoman tarkassa typografiassa, sekä paperin valinnassa, valokuvaajan ja kirjapainon kanssa työskentelyssä. Hänen työnsä ovat sillä tavoin ready-made, että kun niiden informaation on lukenut ja katsonut, painotuotetta ei voi laskea heti käsistä.
Suoramarkkinoijat puhuvat ostetuista sekunneista. Jos kauneuden avulla voi kaupallisille viesteille ostaa lisää sekunteja, esteettinen lisäarvo voidaan mitata rahassa. Erkki Ruuhinen puhuu Josef Albersista, tästä virtuoosista, joka työskenteli samanaikaisesti Bauhausin useimmissa pajoissa kehitellen lasimaalauksia, opettaen kompositiota, ennakoiden optista taidetta, kokeillen paperileikkausta, muotoillen kalusteita.
”Josef Albersin elämäntyö värin ilmaisumahdollisuuksien alueella voi yhä olla heräte niin arkkitehdille, maalarille, tekstiilitaiteilijalle kuin graafiselle suunnittelijallekin”, Erkki Ruuhinen sanoo. Ja jatkaa ajatusta: ”Modernismin perinnettä ei voi pilkkoa osiin. Me kaikki olemme viestinviejiä pitkällä tiellä riippumatta siitä, millä taiteen tai muotoilun osa-alueella työskentelemme. Ajan mittaan sulaudumme länsimaisen visuaalisen kulttuurin kehityksen valtavirtaan. Voimme hävitä näkyviltä, mutta ehkä meidän ansiostamme virta kuitenkin levenee. Tai me voimme jäädä näkyviin innovaatioidemme tai ehkä vain suuren tinkimättömyytemme voimalla.”
Ahti Taponen
Ahti Taponen on kirjailija, entinen mainostoimiston copywriter, luova johtaja, ja viestintäkonsultti, joka kirjoitti näin ystävästään Erkki Ruuhisesta vuonna 1988.