Anna-lehti 50/1985: Erkki Ruuhinen ensimmäinen Vuoden Graafikko

Vuoden Graafikon työt ovat kansainvälistä käsialaa. ”Suomessa design tarkoittaa yleensä pelkästään tuotteiden muotoilua. Meillä ei vielä tunneta käsitettä Graphic design”, sanoo graafisena designerinä kautta maailman tunnettu suunnittelija. Tunnetko sinä Erkki Ruuhisen? Ellet tunne, katsele ympärillesi ja näet julisteita, yritystunnuksia, pakkauksia, jotka ovat hänen suunnittelemiaan. Graafikkojen maailmassa Erkki Ruuhinen on tunnetuimpia suomalaisia. Vuoden Graafikko -titteli on tämän taiteilijan 126. palkinto. Puolet tunnustuksista ovat kansainvälisiä.

Satu asuu usein piparkakkutaloissa, graafikko taas harvoin niin ammattinsa näköisissä tiloissa kuin Erkki Ruuhinen. Hänen mustavalkoisen toimistonsa julkisivun olisi kaiken lisäksi voinut vuorata kunniakirjoilla. Niin paljon niitä on. Erkki Ruuhinen on saanut tähän mennessä satakaksikymmentäkuusi, 126, palkintoa tai awardia julisteista, pakkauksista, esitteistä, yritysgrafiikasta, typografisista tuotteista, ilmoituksista ja kampanjoista. Lähes puolet näistä palkinnoista ovat kansainvälisiä. Jokainen vähänkin ympärilleen katseleva suomalainen on nähnyt Erkki Ruuhisen töitä. Töiden tekijä ei silti ole julkkis. Hänet tuntevat vain alan ammattilaiset ja laatutyötä haluavat asiakkaat.

Graafisen suunnittelun aatteellinen järjestö Grafia ry valitsi yksimielisesti ensimmäiseksi Vuoden Graafikoksi tämän tunnetun tuntemattoman, jonka töiden jatkuvaa korkeaa tasoa voi pitää hänen oman yrityksensä tunnuksena. Uuden tittelin päällimmäisenä tarkoituksena lienee tehdä käyttögraafikot tutummaksi suurelle yleisölle, jonka visuaalisen ympäristön graafikot osaltaan muovaavat. Siis ketkä? Mainosgraafikko, kuvittaja, taittaja, tv-graafikko, näyttelysuunnittelija, pilapiirtäjä, kirjasuunnittelija, retusoija, viimeistelijä, pakkaussuunnittelija jne.

Erkki Ruuhinen sanoo töitään esittelevän kirjan ensimmäisen julisteen tekstissä näin: ”Jos Fanny ja Alexander jää Ingmar Bergmanin viimeiseksi elokuvaksi, niin kuin hän on sanonut, olen ylpeä siitä, että sain suunnitella elokuvan graafisen designin, esitteet ja julisteet vuonna 1983.” Elokuvien pariin Erkki Ruuhinen tuli Jörn Donnerin kautta. Pitkään Donnerin kanssa yhteistyötä tehnyt Ruuhinen ei peittelekään hänen merkitystään. ”Ilman valistunutta asiakasta en olisi voinut tehdä sellaista työtä kuin olen tehnyt Donnerin kanssa Lapualaismorsiamesta ja Punahilkasta lähtien”, hän sanoo.

Erkki Ruuhinen myös puhuu taiten. Jos hän mainitsee jonkin kollegansa nimen, se tulee esiin vain asian selventämiseksi, ei kenenkään valko- tai mustamaalamiseksi. Lenkkipolullakaan tämä mies ei ole ilmeisesti hoosaaja. Luistelijahiihtäjää hänestä ei saa. ”Herb Lubalin sanoi aikanaan ohjeeksi nuoremmille, että ajattele ennen kuin piirrät. Elämässäni, josta työ on yksi olennainen osa, pidän tuota ajatusta tärkeänä – tärkeimpänä. Vasta sitten tulevat johdonmukaisuus ja peräänantamattomuus oman näkemyksen toteuttamisessa. Luovuuden tarve ei rajoitu vain tieteen ja taiteen piiriin – eikä vain perinteisten luovien ammattien yksinoikeudeksi. Luovuus on myös taitoa oman elämän airoissa.”

Voisi kuvitella, että palkinnoilla ei ole enää mitään merkitystä tälle graafikolle. Mutta kokeeko kiitos ja kunnia koskaan inflaatiota? ”Lähes kaksi vuosikymmentä kestänyttä ammattityötä ei toki voi kuitata vain numeerisesti palkintojen määrällä. Jokainen tunnustus on rohkaisu. Palkinnoista mieluisin on tämä kollegoiden myöntämä titteli. Taloudellisesti titteli tai palkinto ei enää vaikuta samalla lailla kuin ammatin alkuvuosina. Vuoden Graafikko -nimitys on tarkoitettu tönäisemään huomiota käyttögrafiikan suunnitteluun ja ammattikunnan suuntaan. Jos se sitä vähänkin tekee, silloin tätä traditiota ei ole aloitettu turhaan.”

”Itse toivoisin eniten ehkä sitä, että suomalaiset muotoilupiirit alkaisivat arvostaa ja huomioida graafikkojen suunnittelutyötä visuaalisen maailmamme luomisessa. Vanhoissa kulttuurimaissa me olemme muotoilijoita. Meillä asian voi vielä pelkistää näin: kuvataiteilijan suunnittelema seteli on aina taidetta, graafikon seteli on vain seteli. Graafikoiden on uskomattoman vaikeaa päästä töillään tunnustetuksi osaksi suomalaista muotoilua.”

Mitä tämä monien palkintojen mies pitää suurimpana saavutuksenaan? ”Merkittävin saavutukseni on omakotitalon hankkiminen perheelleni Vartiokylästä. Perhe on työni selkäranka. Muuta tukiluustoa ovat hyvät kirjat, ja musiikki. Myös luonto. Haluan luoda tänne Vartiokylään pienyrityksen, jossa on neljä viisi muotoiluorientoitunutta graafikkoa ja teräväkynäinen kirjoittaja puhaltavat yhteiseen hiileen. Olen itse sanarakas, kirjoitan mielelläni, vaikka en taitaja olekaan. Ajattelen niin, että kirjoittajaksi tulee kirjoittamalla.”

”Saavutuksista on aika outoa puhua. Mitä ihminen saavuttaa? Hän voi kyllä pyrkiä moniin tavoitteisiin ja päämääriin. Muodin suuruuksiin kuulunut Christian Dior on sanonut, että eleganssin perimmäinen salaisuus on aito yksinkertaisuus. Siinä on tavoitetta jokaiselle työlle. Töissäni yritän välttää kaikkea tarpeetonta, yritän tulla toimeen niin vähällä kuin mahdollista. Haluan tavoitella lopputulosta, joka on yksinkertainen, selkeä ja myös kaunis.

Erkki Ruuhinen ei tee varsinaista kuluttajamainontaa, vaikka on monessa mukana. Juuri nyt häntä kiinnostaa suomalaisen yrityskuvan kohottaminen. Matala profiili ei hänestä komista yhdenkään yrityksen kasvoja. ”Suomen vientiteollisuuden menestys on meille tärkeää. Mutta vaikka tuottaisimme kuinka korkealaatuisia tuotteita, laadun pitää näkyä myös yhtiön ulkoisessa kuvassa. Hyvin suunniteltu yritystunnus on vähän samaa kuin pelkkä silkkisolmio miehen asukokonaisuudessa. Näkyyhän se hyvin, mutta ei pue yksistään tai väärien vaatteiden kanssa. Maailmalle pyrkivän pienimmänkin yrityksen pitäisi antaa visuaalisen imagonsa ammattimiesten hoidettavaksi. Vuosikertomukset, käyntikortit, kirjelomakkeet, kirjekuoret ja monet muut pienetkin näkyvät asiat kertovat oleellista yrityksestä. Julkisen imagon pitää olla vähintään samalla tasolla kuin yrityksen parhaat tuotteet. Niin kauan kuin meillä ei tajuta tätä, me häviämme monissa kilpailutilanteissa turhista syistä. Yrityksen pukeminen uusiin vaatteisiin on kaiken lisäksi vielä halpaa.”

Luovuus on voimaa oman elämän airoissakin.

Neljäkymmentäkaksivuotias Erkki Ruuhinen arvelee itsellään olevan vielä kaksikymmentäviisi työvuotta, ”Jos saan elää normaalimittaisen elämän.” Jäljelläolevan ajan käyttämistä hän pohtii kirjassaan Erkki Ruuhinen Design näin: ”Jatkan yhdeksäntoista vuotta sitten aloittamaani harjoittelua. Tai ehkä teen jotain aivan uutta. Kokoan kirjan kalligrafiasta tai typografiasta? Pidän ensimmäisen näyttelyn kuvataiteilijana? Ryhdyn valokuvaamaan? Tai suunnittelen ja rakennan uuden talon? Tai kasvatan kauniin puutarhan? Siirryn kasvissyöjäksi ja innostun itämaisista uskonnoista? Vai osallistunko työnarkomanian vierotuskurssille? Ryhdyn entistä enemmän lukemaan lukemattomia kirjoja ja kuuntelemaan musiikkia? Hankin lenkkitossut tai kävelykepin? Matkustelen ja nautin elämästä? Ja valmistelen tilinpäätöstä kaikessa rauhassa? Todellista taitoa on tulkita konstailematta ympärillään kuohuvaa elämää, omia tarpeita ja mahdollisuuksia. syventää työtäni, kypsytellä aiemmin oppimaani hieman pitemmälle.”

Erkki Ruuhinen kysyy vielä muutakin. Hän tahtoisi saada vastauksia myös tuulelta ja ukkoselta. Elämälleen hänellä ei ole luetteloa mausteista, joita tulisi käyttää jatkuvasti. Työlle on reseptejä tilanteen mukaan. Mutta aina kuitenkin näin: ”Anna ihmisille mahdollisuus oivaltamiseen. Yllätä heidät. Kerro heille totuus tai kiehtova tarina. Anna heille hiukan iloa, aiheita nauruun. Ole rohkea, kiinnostava tai viihdyttävä, mutta älä koskaan aliarvioi ihmisiä. Jos onnistut sen tekemään, voit olla iloinen ja ylpeä työstäsi.”

Anna-lehti 50/1985