Reijo Vahtokari, Suomen Kuvalehti 47/1985: Ensimmäinen Vuoden Graafikko on Erkki Ruuhinen, 42v

Käyttögrafiikan alue on hyvin laaja. Sen määritteleminen käy parhaiten luettelemalla ammattiryhmiä, joiden edustajia kuuluu Grafiaan, graafisen suunnittelun aatteelliseen järjestöön: mainosgraafikko, kuvittaja, taittaja,
tv-graafikko, näyttelysuunnittelija, kirjasuunnittelija, pilapiirtäjä, pakkaus-suunnittelija, retusoija, viimeistelijä jne.
           Grafialaiset, joita viime vuoden lopulla oli lähes 600, työskentelevät mainostoimistoissa, itsenäisinä yrittäjinä, freelancereina, kustantamoissa, televisiossa, alan oppilaitoksissa ja teollisuuden ja kaupan palveluksessa.
           Käyttögraafikot tuottavat suuren osan siitä visuaalisesta ympäristöstä, johon joka päivä törmäämme vaikka emme sitä välttämättä edes tiedosta. Puhumattakaan että kiinnittäisimme huomiota sen tekijöihin.
           Aloittamalla Vuoden Graafikko -tradition Grafia haluaa nostaa tekijöitä esiin. Ensimmäinen palkittu on art director, graafinen suunnittelija ja itsenäinen yrittäjä Erkki Ruuhinen, 42. Palkitseminen tuo kunniakirjan lisäksi 15 000 markkaa rahaa.
 
Tuttu tuntematon
 
Erkki Ruuhinen on eniten palkittu suomalainen käyttögraafikko, Vuoden Graafikko -titteli on hänen 126. palkintonsa. Niistä puolet on tullut ulkomailta. Ruuhista on muistettu julisteistaan, pakkauksistaan, esitteistä, yritysgrafiikasta, erilaisista typografisista tuotteista, ilmoituksista ja kampanjoista.
           Silti Ruuhisen nimi ei useimmille sano mitään. Mutta kun selailee hänen työtään ja itseään esitelläkseen tekemäänsä kirjaa, törmää jatkuvasti hämmentävän tuttuihin julisteisiin, ilmoituksiin, liikemerkkeihin. Niiden kautta itse asiassa on jo Ruuhiseen tutustunut.
           Ruuhinen kävi mainosgraafikkojen koulun 1964-66. Sen jälkeen hän oli pari vuotta Mainosyhtymässä AD-assistenttina, vuosina 1968-75 art directorina mainostoimisto SEK:ssä ja vuosina 1975-83 Anderson & Lembke Oy:ssa art directorina ja osakkaana. Kaksi vuotta hänellä on ollut oma yritys, joka tänä syksynä muutti uusiin tiloihin, kaksikerroksiseen omakotitaloon Helsingin Vartiokylässä.
           Isäntä on tehnyt talon näköisekseen: sisältä kokonaan remontoituna se on yksinkertaisen selkeä ja tarkoituksenmukainen. Neuvottelupöydän
ääressä istuessaan Ruuhinen muistuttaa enemmän liikemiestä kuin taiteilijaa. Menestys todistaa kuitenkin, että hänessä on pakko olla kumpaakin.
 
Liike-elämän palvelija
 
»Meillä on vallalla käsitys, että esimerkiksi julisteessa on oltava koukku, selkeä idea, jonka kaikki varmasti huomaavat. Minä pidän kuitenkin enemmän töistä, joita katsoja ei niin helposti voi selittää.»
           Ruuhinen ottaa esimerkiksi valokuvaaja Ilmari Kostiaisen näyttelyyn suunnittelemansa julisteet. Valokuva on siinä pääosassa, muu osa julistetta ikäänkuin jatkaa sitä. Juliste on silti Ruuhisen työ, vaikka se korostetusti kertookin itse asiasta, Kostiaisen näyttelystä.
           »Graafisen suunnittelun laatu on vähän samaa kuin Tapio Wirkkalan suunnittelema puukko, joka täyttää erittäin hyvin tehtävänsä. Kukaan ei silti välttämättä voi sanoa, että se on Wirkkalan tekemä. Paitsi ne, jotka tuntevat taiteilijan käsialan.»
           »Ammattipiireissä minun käsialani kyllä tunnetaan.» Ruuhinen on jatkuvasti monessa mukana, mutta eniten häntä juuri nyt tuntuu kiinnostavan yritysten visuaalinen ilme.
           »Haluaisin tehdä projekteja, joilla graafisen suunnittelun keinoin nostetaan tuotteen tai yrityksen imagoa.»
           »Ajatellaanpa esimerkiksi ulkomaille pyrkiviä suomalaisia yrityksiä. Tuotteet ovat hyviä, muotoilu on hyvää, markkinointi osataan ja sisaryritysten kautta on myös pitkälle kansainvälistytty.»
           »Ongelma on kuitenkin se, miltä yritykset näyttävät esitellessään itseään.»
           »Välillä kyllä rysäytetään hankkimalla uusi liikemerkki, joka kuitenkin on vain osa järjestelmää, jonka tarvitsee se tarvitsee tuekseen.»
           »Olen harjoitellut pitkään näitä asioita. Nyt luulen tietäväni jotain yrityksistä, niiden markkinoinnista. Muualla maailmassa on toimistoja, jotka antavat myös graafisen suunnittelun konsulttiapua yrityksille, jotka haluavat luoda itsestään korkealuokkaisen kuvan.»
           Erkki Ruuhisen tarkoittama järjestelmä kattaa kaiken liikemerkeistä ja logoista vuosikertomuksiin, käyntikortteihin ja kirjelomakkeisiin. Kun järjestelmä on yhtenäinen, se viestii yrityksen tasosta. Ruuhinen sanoo jo aikaa sitten tehneensä selkeän valinnan ja suuntautuneensa liike-elämään. Mainonta ei ole hänelle kirosana, luova työ sen palveluksessa ei aiheuta hänelle omantunnonvaivoja.
           Ruuhisen suhde taidegrafiikkaan on lämmin. Itse hän sanoo liikkuvansa mielellään rajamaalla – käyttögrafiikalla voi olla myös itseisarvo, kaupallisen julisteen voi kehystää seinälleen, jos se on hyvä.
           Muotoilun laadun, esteettisen kvaliteetin, yksinkertaisuuden, selkeyden ja puhtauden hän nimeää ominaislaatunsa osiksi.
           »Itse olen jäävi sanomaan, ovatko työni taidetta vai ei. Minun valintani on suuntautuminen liike-elämään», Erkki Ruuhinen sanoo.
 
Reijo Vahtokari, Suomen Kuvalehti numero 47/1985