Yrityksen visuaalinen identiteettikriisi ja miten sitä Suomessa hoidetaan?

Terreus teille, hyvät ystävät. Oletteko kuulleet,
mikä on yrityksen visuaalinen identiteettikriisi
ja miten sitä suomalaisittain hoidetaan?

Se on hyvin monissa suomalaisissa yrityksissä esiintyvä varsin yleinen sairaus. Ilmetessään se voi olla lievä, akuutti tai joskus suorastaan pahanlaatuinen. Hoitamattomana ja hallitsemattomasti edetessään sairaus heijastuu potilaan viestintään ja heikentää sen tehoa. Seuraavassa vaiheessa se vaikuttaa potilaan imagoon ja alentaa sitä.
           Miten tämä kavala sairaus ilmenee? Ja mitä näkyviä oireita se yrityksille aiheuttaa? Se heijastuu sekavuutena yrityksen visuaaliseen kuvaan. Kokonaiskuva on usein epäjohdonmukainen ja siinä vallitsee epäjärjestys ja kaaos. Yrityksen painotuotteet, logot, tunnukset, värit ja typografia erilaisissa käyttökohteissaan ovat vailla selkeää systematiikkaa.
          Ja jokainen markkinointi- ja tuotepäällikkö, tai tiedottaja ja sihteeri ratkaisee esiin nousevat systemaaattista hoitoa kaipaavat visuaaliset ongelmat yksilöllisesti ja ihastuttavan improvisoidusti.
           Missä olosuhteissa yritysten visuaalinen identiteettikriisi ilmenee? Matalasuhdanteen aikana. Tulosten heiketessä. Kovassa kilpailu-tilanteessa. Fuusioiden ja saneerausten yhteydessä. Ja uusia markkinoita etsittäessä. On olemassa myös muita suotuisia erityisolosuhteita kriisin puhkeamiselle, mutta nämä ovat yleisimmät.
           Minkä tyyppisissä yrityksissä kriisi esiintyy muita useammin? Monialayrityksissä. Useimmiten yrityksissä, jotka eivät omaa kokemusta merkkituotteiden valmistamisesta tai markkinoinnista.
 
Voidaanko identiteettikriisiin sairastunut potilas parantaa? Kyllä, jos potilas itse haluaa tervehtyä. Ja jos potilas hakeutuu ajoissa kriisiin erikoistuneen lääkärin hoitoon – ja jos potilas noudattaa annettuja hoito-ohjeita uskollisesti.
           Mistä identiteettikriisiin sairastuneet yritykset ovat etsineet apua? Muutamat suomalaiset suuryritykset ovat etsineet ulkomaista apua. Erityisen suosittuja ovat olleet terapia- ja hoitomatkat Lontooseen ja Kaliforniaan. Näissä matkakohteissa potilaalle on tehty sairaudesta alustava diagnoosi. Sen jälkeen on potilaille alkanut englanninkielinen terapia.
           Terapia on ollut hyvin vaikuttavaa, näin kerrotaan. Anglosaksit ovat verbaalisesti lahjakasta väkeä. Erityisen tehokasta on kuulemma ollut kvasitieteellinen markkinastrateginen liturgia, yhdistettynä ystävälliseen small talkiin.
 
Alkukäsittelyn jälkeen on tehty joitakin potilaan tilaan liittyviä haastattelututkimuksia. Ja tämän jälkeen on potilaalle yleensä annettu strategista ryhmäterapiaa, sekä sairauden kirjalliset hoito-ohjeet.
           Tärkein niistä on ollut yritysten visuaalista identiteettiä luova ohjeisto. Siihen on koottu kaikki jäntevää visuaalista yrityskuvaa luovat talismanit ja mantrat. Eli yrityksen tunnukset, logot, värit, typografia ja kirjalliset ohjeet niiden hallitusta käytöstä.
           Tämä psykologinen käsittely on ollut tarpeellista siksi, että potilaiden omanarvontunto on heikentynyt, eikä yleensä kestä ikävien totuuksien kertomista suomenkielellä.
           Ystävällisesti ja kohteliaasti englanninkielellä kerrottuina, todelliset ongelmat eivät kuulosta lainkaan yhtä pahoilta kuin suomenkielinen diagnoosi ilman small talk -pehmennyksiä.
 
Miksi suomalaisyritykset takavuosina hakeutuivat englantilaisten ja amerikkalaisten identiteettikriisiä hoitavien klinikoiden ja tohtoreitten potilaiksi?
           Heillä oli ilmeisesti kerrotun mukaan käytössään kaksi ihmelääkettä: “international style” ja peräti “strateginen design”. Kumpikin ovat kuulemma tavattoman tehokkaita ja auttavat akuutin kriisin voittamisessa. Hoidon korkea hintakin on siksi nielty kakistelematta.
           Toinen syy ulkomaisten tohtorien käyttöön on ollut se, etteivät kaikki sairastuneet luota kotimaisten tohtoreitten taitoihin. Kriisiin sairastuneet potilaat eivät ole uskoneet, että kotimaassa osattaisiin tehdä oikea diagnoosi ja antaa oikeat hoito-ohjeet.
           Kolmas syy oli ilmeisesti se, että muissakin asioissa olemme Suomessa jo varsin pitkään tottuneet turvautumaan ulkomaiseen apuun.

Tässä muutamia esimerkkejä:
           Kun aikoinaan halusimme ratkaista keskinäiset riitamme, valitimme niistä joko Ruotsin kuninkaalle tai Venäjän tsaarille. Kun halusimme valita Suomelle kuninkaan, valitsimme tietysti saksalaisen. Ja kun valtiojohtomme tarvitsi hävityn sodan jälkeen erityisohjeita, kävimme kysymässä niitä voittajalta Moskovasta.
           Nykyisin voimme kaikissa asioissa turvautua Brysselin apuun.
           Näiden historiallisten esimerkkien valossa on tietysti loogista, että
kun halusimme rakentaa Helsinkiin Nykytaiteen museon – annoimme tehtävän tietysti amerikkalaiselle.
           Ja kun Jyväskylässä kaavoitettiin hypermarketit estämään ostovoiman pääsy keskustaan, niin pienet kaupat tietysti kuolivat ja kaupungin keskusta alkoi näivettyä. Mitä tehtiin? Apuun kutsuttiin tietysti englantilaiskonsultit kaunistamaan ja elävöittämään kävelylle pyhitettyä Kauppakatua. Jne, jne…
 
Vaikka tähän asti visuaalista ilmaisua on pidetty kriisin hoidossa tärkeänä asiana, niin ilmaisu vaikuttaa väistyneen ulkomaisessa terapiassa hiukan taka-alalle.
           International style, tämä ihastuttava tyyli tuottaa suomalaisyritysten käyttöön ihanan pinnallista visuaalista aineistoa. Tyylin ominaislaatuun kuuluu, että sen tuottamat selitykset ovat yleensä parempia kuin visuaalinen konsepti ja itse ilmaisu.
           Visuaaliset talismanit ja mantrat on kuitenkin pakko kaivaa hoidon jossain vaiheessa esiin. Se on väistämätöntä. Se on kaiken terapiassa jumalaisesti sanotun väistämätön kulminaatiopiste. Visuaalinen konsepti ja kaikki talismanit on tehty katsottaviksi. Kaikkien ihmisten ihmeteltäviksi.
Lomakkeet on painettava ja paljon muuta – muuten ne eivät voi vaikuttaa.
           Ehkä tulevaisuudessa kuitenkin tämä ikävä vaihe voidaan välttää, jakamalla kaikille asiakkaille ja lehdistölle vain pelkät terapian pohjalta syntyneet selitykset, ei muuta.
 
Ennen päätöstä, kenen puoleen identiteettikriisin hoidossa aiotte kääntyä, haluaisin suositella tätä tautia potevien suomalaisyritysten johtajille pientä matkaa Suomenlinnaan.
           Lauttalippu saareen ei ole kallis. Ja jokainen suomalainen identiteettitohtori hyvittää mielellään sen hinnan, jos potilaana joskus päädytte heidän vastaanotolleen.
           Suomenlinnassa kannattaa käydä katsomassa Kuninkaanporttia ja siihen ikuistettuja sanoja: “Jälkimaailma: Seiso tässä omalla pohjallasi
äläkä luota vieraan apuun.”
           Tähän haluan ainoastaan lopuksi lisätä: “Käytä yrityksesi lomakkeissa Terreusta ja identiteettikriisin hoidossa suomalaisia tohtoreita.” Eiköhän
tämä tauti näillä ohjeilla hellitä.

Erkki Ruuhinen, designer, taiteilijaprofessori,
(suomalainen identiteettikriisitohtori)

Pienet jälkikommentit: Puhuessani ulkomaisten toimistojen tekemistä uudistusprojekteista kotimaisille suunnittelijoille, en säästellyt sanoja. Tiesin, kuinka syvästi he vastustivat niitä. Taiteilijaprofessorina halusin toimia
heidän äänitorvenaan, kriitikkona, joka julkisesti uskaltaa puhua ongelmista ja kritisoida myös tilaajia – suuria yrityksiä, joita designerit eivät yleensä arvostele. (Terreus-kirjelomakenäyttelyn avajaispuhe Helsingissä 20.5.2000.)