Some-sopulit

Vierityspalkki.fi / 22.12.2009 tietojärjestelmien sisällönhallinta-asiantuntija Perttu Tolvanen iski kirveensä pahasti kiveen

Kävin tammikuussa 2013 vilkaisemassa vuonna 2009 joulukuussa käytyä keskustelua www.vierityspalkki.fi -sivuilla aiheesta Erkki Ruuhinen vs. Perttu Tolvanen. Vierailun perusteella jouduin toteamaan, että sivuston toimituskunta oli tehnyt parhaansa vaikeuttaakseen 27.12.2009 julkaistun vastineeni luettavuutta. Alun alkaen boldilla julkaistu teksti oli myöhemmin kokonaan muutettu outlineksi. Ilmeisesti Vierityspalkin vakaa tarkoitus oli tehdä vastineestani lukukelvoton. He onnistuivat siinä.
           Vaikeuttaessaan tahallisesti vastineeni luettavuutta, Vierityspalkin toimituskunta on toiminut journalismin eettisten periaatteiden vastaisesti. Siksi pyysin, että vastineeni tekstin typografia palautetaan alkuperäiseen muotoon tai sivuston normaalin tekstin mukaiseksi. Perttu Tolvanen ei suostunut pyyntööni. Siksi julkaisen vastineen tässä – luettavassa muodossa.
           Kun julkaisin 12.2.2015 tämän tekstin, lähetin siitä samana päivänä kommentin Vierityspalkki.fi sivustoon – sivustolla outlinena julkaistun tekstin typografia muutettiin boldiksi 13.2.2015. Ennen sitä otin tietysti screenshotin todisteeksi pitkään vallinneesta tilanteesta. Näin toimii viestintä.
———
Tietojärjestelmien sisällönhallinta-asiantuntija Perttu Tolvanen osoittaa 22.12.2009 julkaistussa kirjoituksessaan ”Erkki Ruuhinen vs. Pngstate nu”, täydelisen asiantuntemattomuutensa viestintästrategisten operaatioiden arvioinnissa. Ja siksi koen velvollisuudekseni osoittaa, että viestinnässä ja sen arvioinnissa on olemassa olennainen ero järjestelmätekniikan ja viestin sisällön välillä. Teen sen hyvin mielelläni. Otan esimerkin, joka valaisee teknisesti orientoituneelle miehelle asiaa.
           Esimerkiksi Hesarissa lehteä painavan Sanomaprintin tuotannosta, tai levikistä, tai jakelusta, tai painamisesta vastaavat asiantuntijat, eivät koskaan esitä arvioita Hesarin kulttuuriosaston sivuilla kuvataiteesta, kirjallisuudesta, elokuvista, valokuvista, muotoilusta tai typografiasta kriitikon roolissa. Sitä varten lehdellä ovat kriitikot sekä pitkä ja vakiintunut toimintakulttuuri.
           Lehden tekniikan edustajat eivät esiinny Hesarissa minkään toimituksen palstoilla besserwissereinä. Mutta internetissä, tietojärjestelmien hallintaan erikoistuneen asiantuntijan Perttu Tolvasen mielestä, jokainen nörtti saa ja voi toimia julkaisujen arvioinnissa kriitikon roolissa, vaikka kaikilla heistä ei ole siihen mitään edellytyksiä.
           Perttu Tolvanen sallii ja hyväksyy tämän ja yhtyy epäsuorasti myös julkaisuni substanssin arviointiin, sekä tästä julkaisusta Pingstate-foorumilla käydyn keskustelun johtopäätöksiin ”verkkoviestintäasiantuntijana”.
           Mutta miehen oma tausta ja kompetenssi viittaa lähinnä tekniikkaan, tietojärjestelmiin koottujen tiedostojen hallintaan, ei viestinnän sisällön tuottamiseen, luomiseen tai arviointiin. Termi sisällönhallinta on täysin virheellinen. Se antaa kuvan siitä, että jonkun järjestelmän avulla voi muka hallita sisältöä. (Ehkä DDR:ssä järjestelmän avulla hallittiin julkaisujen sisältöä, mutta toivottavasti Suomessa ei edes yritetä sitä.)
           Ilmeisesti Perttu Tolvanen ei näe mitään eroa viestinnässä hallinta- ja jakelutekniikan sekä sisällön välillä. Hänelle internetin maailma edustaa vain tiedostojen hallinnan tekniikkaa. Ei sisältöä. Mutta luettuaan tämän tekstin – ehkä selkeä ero valkenee myös hänelle.
———
Flash-vihamielisyys, joka nousi esille nimimerkki seizmon aloittamassa keskustelussa 2004, ja jota ensimmäinen kirjoitukseni 5.12.2009 kommentoi, herätti Pingstate-yhteisön huomion, kuten oli tarkoituskin. Kirjoitan luettavaksi. Mutta itse asia, Flash-vastaisuus, jota kirjoituksessa kommentoin, ja joka virheellisesti tulkittiin sivustoni puolusteluksi, sitä ei alkaneessa keskustelussa juuri käsitelty. Sekin tosiasia unohtui, etten sanallakaan puolustellut sivustoani www.designer.fi. Miksi niin olisin tehnyt? Kaikilla ihmisillä on rajoittamaton oikeus olla kaikesta näkemästään, mitä mieltä he haluavat. Tämä oikeus on tietysti myös Pingstate-yhteisön jäsenillä.
           Ymmärrän oikein hyvin, että luetun ymmärtämisessä ja tulkitsemisessa on kuitenkin Pingstate-yhteisön ”äänekkäimmillä jäsenillä” pysyviä ongelmia. Ne eivät ole vain asenteellisia. Niihin ei voi mielestäni vaikuttaa. Tiedollisia ja iästä johtuvia pinnallisia käsityksiä ei voi muuttaa käymällä mutapainiin ”kaikkein äänekkäimpien” kanssa jorinafoorumilla. Valtaosa heistä kuvittelee kirjoittajan: A. Yrittävän muka korjata ”kolhittua mainetta” 5.12.2009 ja 12.12.2009 julkaistuilla kirjoituksilla. B. Puolustelevan omaa sivustoaan. C. Todistelevan Flashin käytön ylivertaisuutta, jotain muuta vastaan.
           Tuotan luultavasti pienen pettymyksen Pingstate-yhteisölle, ja kaikille keskustelun seuraajille, toteamalla: Kaikki nämä pinnalliset johtopätökset ovat täysin virheellisiä. Kirjoitusten viestintästrateginen tavoite ei ollut mikään niistä. Syy avata keskustelu, kuten sen tein, oli aivan muu. Siksi ennen kirjoitusten julkaisemista sovin operaattorini kanssa sivustojeni statistiikan keräämien tietojen tarkemmasta seurannasta.
———
Kun avasin keskustelun, heittämällä löylyä jo kauan sitten kylmenneelle kiukaalle, yhteisön äänekäs vähemmistö, joka kuvittelee olevansa noin 2500 jäsenisen Pingstaten enemmistö, pääsi mielipuuhaansa: analyyttisten ja hyvin perusteltujen, hyväntahtoisten ja erittäin syvällisten huomioiden esittämiseen… Ja kuten saatoitte havaita, ”äänekäs vähemmistö” heräsi, mutta foorumin lukijoiden ”enemmistö” seurasi ”henkevää keskustelua” sivusta. Juuri se oli strateginen tarkoitukseni.
           Viestintästrategiani kärki oli suunnattu valistuneille keskustelun seuraajille, ei äänekkäille. Äänekkäät toimivat keskustelussa vain ”syötteinä”. Ilman heidän ”kommenttejaan” mitään keskustelua ei olisi syntynyt, ja mitään näkyvää muutosta ei olisi tapahtunut mm. Googlen indeksoinnissa, johon halusin vaikuttaa. Tämä oli tavoite, ei vahinko, vaikka foorumin äänekkäimmät ilkkujat, kuten myös nettiviestinnän ns. asiantuntijat, olettivat ”vahingon” tapahtuneen.
———
Kommentoinnissa saavutettiin huomattava ilmaisullinen rikkaus, mutta älyllinen virtuositeetti oli vaatimaton. Oliko kommenteissa havaittavissa mitään, joka olisi viitannut loanheittoon, ikärasismiin tai alatyylisyyteen?… Sen saavat vuosien saatossa päätellä keskustelun seuraajat, ja tuhannet muut ihmiset, joille keskustelun linkit arkistoituvat vuosiksi monille servereille.
           Ystävällisille, hyväntahtoisille ja kohteliaille kommenteille ominaista näyttää olleen se, että sanottava tiivistettiin muutaman rivin mittaiseksi ”tölväisyksi”, jolla ”yhteisön yhteinen vihollinen” yritettiin nolata netissä, mahdollisimman laajan yleisön edessä. Eikä sillä ollut oikeastaan väliä, mihin täysin epäolennaiseen tölväisy liittyi.
           Kutsumaton vieras, joka oli uskaltanut tunkeutua ”meidän reviirille”, eikä lainkaan noudattanut ”yhteisön sääntöjä”, piti yhdessä torjua ja tehdä naurettavaksi millä keinolla hyvänsä. (Hänhän on urpo, joka avaa uusia threadejä, boldaa tekstiä, ei osaa sulkea tageja, ei vastaa ilkeilyyn, ja ajaa Googlen indeksoinnissa pommiin. Näin tekee vain uusmediasta syrjäytynyt ja verkkoviestintää osaamaton printtimies.)
           Tärkeintä oli toistaa sanoma: ”Erkki Ruuhisen sivusto www.designer.fi on todella huono, ja todistaa se, että henkilö itse on varsinainen häirikkö.” Kahdesta kirjoituksestani löydettiin myös runsaasti todistuaineistoa. Kun ensimmäisen pituus oli 61 riviä ja toisen 160 riviä, ja niissä oli valmiit linkit ”printtimiehen viritelmiin netissä”, niin vinoiltavaa löytyi runsaasti.
           Moitittavaa oli jopa kirjoitusten ”me-muodon” käytössä. Nimimerkki ”kewnoe” = Heli R, verkkoviestintää opiskeleva 1981 syntynyt nainen Vantaalta kirjoitti: ”Minua suuresti häiritsee yksittäiset ihmiset, jotka puhuvat itsestään me-muodossa”. Heli unohti, että kirjoittaja viittasi tiimiin, jossa on peräti kolme jäsentä. Ja Helille tiedoksi, kirjoittaja ei ole vielä ryhtynyt käyttämään itsestään Aleksanteri I:n tapaan ilmaisua: ”Me, Erkki Suuri, koko Suomenmaan graafikkokunnan valtias”.
———
Olennaista julkaisuissa ja niiden arvioinnissa on ymmärtääkseni sisältö, mutta se ei kiinnostanut ketään. Kaikki kommentit kohdistuivat tekniikkaan. Ainut sivustoni sisältöön kantaa ottanut oli nimimerkki ”dee_droit” = 24-vuotias Antti Valta, joka totesi yli 5-vuotta sitten: ”on noissa teksteissäkin jotan sellasta pöyhkeyttä joka tökkää silmään aika pahasti; jatkuva tittelin toistaminen yms. fibat.. mut joo, mitäs mä tässä uikutan”.
           Ehkä ”nörttien” mielestä kirjallisuuden Finlandia-palkintokin tulisi jakaa vain kirjojen teknisten ominaisuuksien perusteella. Luultavasti nuorella Antilla on myös paljon kommentoitavaa suomalaiselle lehdistölle, jolla näyttää olevan huono tapa julkaista jutuissaan sekä toimituksen ulkopuolisen kirjoittajan nimi että usein myös hänen ammattiin liittyvä tittelinsä.
           Näiden kommenttien lisäksi tässä keskustelussa oli myös vastauksia, jotka kertoivat kommentoijien asiantuntemuksesta, jota ei tarvinnut vinoilemalla todistaa. He pysyivät muita enemmän asiassa. Kiitän siis siitä seuraavia nimimerkkejä: Barcoder, Ossi, AAoK, heikkipekka, erkkicore ja kraphik. (Viime mainittu oli jopa hiukan kärryillä tavoitteestani, epäillessään operaatiota täysin harkituksi, mutta vain osittain.)
———
Syy osallistua viiveellä Pingstaten keskusteluun on luonteeltaan eettinen ja moraalifilosofinen. Minua on kiinnostanut pitkään oman ammattikuntani edustajien suhtautuminen toisiin saman ammatin harjoittajiin. Kirjoitukseni olivat jatkoa kahdelle muulle ryhmälle suunnattua ”salaista tutkimusta”, joka pyrkii etsimään vastauksia kysymykseen, miten graafikot itse suhtautuvat eettisiin kysymyksiin. Ja miten eettisyys ilmenee silloin, kun osallistuminen keskusteluun (tai vaikeneminen) ilmaisee kommentoijan oman moraalisen valinnan keskustelun kohteena olevassa asiassa = kommentoijan valinnan ja suhtautumisen toiseen suunnittelijaan.
           Jos Pingstate-foorumin kommentoijat haluavat selvittää itselleen, mitä etiikka on, asiaan voi perehtyä klikkaamalla tätä linkkiä wikipedia/etiikka (Etiikka ei ole kuitenkaan säilönnässä käytettävää hapanta nestettä, vaan jotain aineetonta, mutta silti elämässä erittäin tarpeellista.)
           Toinen syy osallistua keskusteluun, oli havainnollistaa keskustelijoille, kuinka asiantuntevaa nettisuunnitteluun kohdistuva kommentointi Suomessa on? Pystytäänkö kritiikissä pysymään asiassa? Kuinka usein kritiikki kohdistuu henkilöön? Miten yleistä on suunnittelijan iän, taustan, maineen tai motiivien mollaaminen? Ja kuinka usein joku ryhtyy meillä julkisesti puolustamaan kritiikin kohdetta?
           Keskustelu antoi molemmista aiheista varsin runsaasti mielenkiintoista aineistoa. Kun kommentit yhdistää vastaajan profiilin tietoihin, muodostuu kuva vastaajasta sekä iän ja kommenttien sisällön keskinäisestä suhteesta. Näin graafikoiden suhde eettisiin kysymyksiin valottuu. Tässä tutkimuksessa nettisuunnittelijat ovat hyvin edustettuina. Samoin myös oman ikäpolveni suunnittelijat.
           Kiitän keskusteluun osallistuneita tutkimukseen osallistumisesta. Esittelen myöhemmin tutkimuksen tuloksia ja yritän peilata niitä myös koko Pingstate-yhteisön taustaa vasten. Hyvin mielenkiintoinen on ennakkotieto: tähän keskusteluun osallistui vain 6,5% yhteisön jäsenistä, ja kommentteja annettiin yhteensä 164 kpl.

Ystävällisin terveisin

Erkki Ruuhinen, gaphic designer, emer.tait.prof.

———
PS. Mikä on internet-sivustojen arvioinnin suurin ongelma Suomessa?

1. Sivustoja arvioidaan netissä ensisijaisesti teknisten ominaisuuksien ja käytettävyyden perusteella, ei sisällön, vaikuttavuuden ja kiinnostavuuden. Arviointikriteerit poikkeavat olennaisesti muun julkaisutoiminnan tai mediakritiikin piirissä vallitsevista vakiintuneista käytännöistä. Nettijulkaisuja ja sivustoja kommentoidaan keskustelupalstoilla nuorten nörttien toimesta, mutta perusteellinen mediakritiikki internet-julkaisuista on meillä aivan olematonta.
           2. Nettijulkaisujen ja sivustojen arvioinnissa huomio tulisi kohdistaa ensisijaisesti sisältöön. Onko sivuston sisältö kiinnostava siinä kontekstissa, jossa julkaisu toimii? Olennaista lukijoille on, onko arvioinnin kohteena oleva sivusto oman ammattialansa kaikkien toimijoiden sivustoja vertailtaessa: kilpailukykyinen, kiinnostava tai huomionarvoinen? Mitkä määreet kuvaavat sivustoa parhaiten? Onko se parhain, keskinkertainen vai huonoin?
           3. Jos arvioinnin kohteena on esimerkiksi Erkki Ruuhisen suunnittelua esittelevä www.designer.fi -sivusto, niin olennaista on, miten sivusto sijoittuu sisältönsä perusteella esimerkiksi Vuoden Huiput -kilpailun perustaneen työryhmän muiden jäsenten sivustoihin? Tai miten tämä sivusto sijoittuu, kun sitä vertaillaan esimerkiksi Erik Bruunin, Kyösti Variksen, Tapani Aartomaan, Esa Ojalan, Herbie Kastemaan, Jukka Veistolan, Pekka Loirin, Kari Piipon tai Tapio Vapaasalon sivustoihin? Tai vuoden graafikoksi valittujen sivustoihin? Tai vaikkapa platinahuipulla palkittujen sivustoja vertailtaessa? Kaikki nämä rajaukset ovat relevantteja lähtökohtia sivustoni arvioinnille.
           4. Onko arvioinnin kohde: sisältönsä, visuaalisen vaikuttavuutensa, laajuutensa tai teknisten ominaisuuksiensa perusteella kilpailukykyinen? Tietysti minun sivustoani saa verrata myös kaikkien huippumuotoilijoiden sivustoihin Suomessa. Mielenkiintoista on se, mille sijalle sivusto sijoittui vuonna 2003 silloin kun se avattiin? Ja kuinka suosittuja suunnittelijoiden sivustot ovat olleet niiden kävijämääriä vertailtaessa? Kaikki muut kommentit oman sivustoni www.designer.fi arvioinnissa ovat minulle suunnittelijana täysin epäolennaisia.

Terveisin Erkki Ruuhinen

———
Hyvä Perttu Tolvanen.

Hyvin monet konventionaalisen viestintäkoulutuksen saaneista ajattelevat epäasiallisen kielteisen kommentoinnin olevan arvostelun kohteelle hyvin haitallista. Kokemusperäisesti olen tästä näkemyksestä aivan eri mieltä. Sille joka tuntee ”laumakäyttäytymistä”, epäasiallinen kommentointi on mahdollisuus käynnistää helposti laajan huomion saava viestintäoperaatio. Tätä strategiaa ei voi kuitenkaan käyttää viestinnässä konventionaalisen koulutuksen saanut prinsessanherkkä viestintätutkija tai verkkoviestinnän ns. asiantuntija, eikä pelokas teoreetikko, jolle kaikki keskustelupalstojen kommentit ovat yhtä arvokkaita… kaikkein arvottomimmatkin.
           Se joka pelkää ei uskalla julkisesti taistella. Kunnallisvaalikampanjani sivusto vuonna 2008 oli esimerkki juuri sitä, miten mielestänne ei tulisi koskaan toimia. Mutta kampanja johti Joutsassa kokoomuksen vaalivoittoon ja keskustan tappioon. Sivusto keräsi 3 viikossa peräti 1897 lukijaa ja tiedostohakuja tehtiin 46.235. Pienessä 5000 asukkaan Joutsassa on enintään ehkä 1000 internet-liittymää. Ja allekirjoittanut, Joutsassa ja politiikassa täysin tuntematon, valittiin valtuustoon 4. suurimmalla äänimäärällä.
           Seminaariin, jossa aiotte esitellä Pingstate-foorumin keskustelun loistavana case-esimerkkinä siitä, miten ei tulisi koskaan menetellä, voin tulla esittelemään tämän kampanjan viestintästrategian sekä suunnittelemani sivuston, ilmoitukset, sähköisen viestinnän ja toimenpiteet, joilla kampanjan muistiossa ennakoimani menestys saavutettiin.
           Tehokas, tuloksellinen viestintä ei perustu koskaan vain kohderyhmän perinteiseen miellyttämiseen, kuten arat viestintäihmiset – some-sopulit – Suomessa ajattelevat, vaan ”tarvittaessa myös kielteisen vaikutelman” luoman kiinnostuksen taitavaan ja tietoiseen hyödyntämiseen. Asioihin, väittämiin ja sisältöön: rohkeuteen ja substanssiin, jotka kiinnostavat ihmisiä. Kiinnostava sisältö ei ole koskaan pelkkää ”teknistä osaamista tai besserwisserimäistä saivartelua”, joilla ei ole mitään tekemistä viestinnän todellisen olemuksen kanssa.

Parhain terveisin Erkki Ruuhinen