Anneli Karsi / Kampanja 15.9.1996: Erkki Ruuhisesta taiteilijaprofessori

Muotoilun taiteilijaprofessoriksi Oiva Toikan jälkeen nimitettiin ensimmäistä kertaa graafisen suunnittelun edustaja. Presidentti Martti Ahtisaari vahvisti Taiteen Keskustoimikunnan ja Valtion Taideteollisuustoimikunnan esityksen huhtikuussa.
           Erkki Ruuhisen nimitys on koko alalle tärkeä aluevaltaus. Määräaikaiset taiteilijaprofessuurit sisältyvät taiteiden edistämisestä säädettyyn lakiin, ja ne ovat kolmas professoriversio akateemisten virkojen (kuten Jukka Pellisen) ja ostettujen professorin arvonimien (mm. Erik Bruun ja Kyösti Varis) lisäksi. Taiteilijaprofessuuri ei ole mikään pelkkä herran virka, se edellyttää paljon opetustyötä.
           Erkki Ruuhisesta ei voi tehdä haastattelua. Olen kerran yrittänyt ja tyyppi kertoi toinen toistaan mielenkiintoisempia asioita, mutta kaikki tärkeimmät, lukijoiden kannalta katsoen, hän määräsi luottamuksellisiksi. Tätä en halua julkisuuteen”, ”Ei tätäkään tarvitse mainita”, ”En tiedä onko se kertomisen arvoista”.
           Myös tämän lehden päätoimittaja kertoi kerran yrittäneensä, mutta tarkistettavaksi lähetetty juttu oli tullut takaisin lähes kokonaan uusiksi kirjoitettuna. Minä kun kuvittelen itsekin olevani kokomoinen copy, en aio moiseen alistua vaan kokemuksesta viisastuneena kirjoitan juttuni taiteilijaprofessorilta ihan salaa.
           Erkki Ruuhisen ansiot eivät ole alan ihmisille tuntemattomat eikä hän ole koskaan niitä salaillut. Ei nytkään. Toimitukselle lähetetty CV oli tiheästi präntätty aanelonen ja luettelo palkinnoista, töistä ja julkaisuista toinen. CV:n professori oli kirjoittanut ”hän”-muotoon, jotta adjektiivit eivät hyppisi pahasti silmille. (Ne oli kyllä lainattu erään toimittajan julkaisemasta tekstistä.)
           Kuten jokainen tietää, on kuitenkin totta, että Erkki on ”suunnittelutyöllään keskeisesti vaikuttanut suomalaisen graafisen suunnittelun kehitykseen itsenäisenä ja laajasti yritystoimintaa palvelevana muotoilualueena”. Hän on myös yksi kansainvälisesti tunnetuimpia suomalaisia graafisia suunnittelijoita. Curri on tylsää luettavaa kun se on yritetty tehdä ikäänkuin ”toimitukselliseen” muotoon. Siksi tein siitä oheen tiukan lyhennelmän, jollaisena se on minusta vielä vaikuttavampi.
           Jotta tämän jutun tarkoitus ei jättäisi epäilyjä, ilmoitan, että olen aina kuulunut Erkin ihailijaklubiin, eikä hänen tunnettu piikikkyytensäkään minua suututa. Hänen saarnansa kyllä usein hermostuttavat Erkki on puhunut paljon ja tullut usein väärin ymmärretyksi. Erityisen väärin hänet ymmärrettiin iloisella 80-luvulla seminaarissa, jossa keskusteltiin alan suunnittelijoiden ”motivaatiosta”.
           Erkki yritti paneelissa vakuuttaa, että työ, työ ja työ on hyvä ja sitäpaitsi ainoa keino saada rahaa, menestystä ja vaikutusvaltaa. Yleisön joukosta Nuori Nerotar valitti hirmuista ongelmaansa; liksa on jo niin hyvä, että tonni lisää kuussa ei heilauta motivaatiota sinne eikä tänne. Ystävällinen mainostoimistojohtajasetä pyysi kertomaan, mikä tytteliä juuri tällä hetkellä motivoi. ”Kolmen kuukauden kesäloma”, huokaisi voipunut Nerotar. Erkki tekee edelleen töitä ja kerää palkintoja, Nerottaresta ei ole viime vuosina kuultu.
 
Uolevi Mannisen koulu
 
Erkki syntyi v. -43 Toivakassa. Ennen armeijaa hän pääsi töihin jyväskyläläisen tavaratalon somistamoon, sitten Helsinkiin kolmen viikon pestille Sokoksen tavaratalon somistamoon — jossa hänet pantiin kanniskelemaan lastulevyjä. Sieltä Messusomistamon ja TV ykkösen kautta Hankkijan mainososastolle.
           Uolevi Manninen on niin kauan ollut Suuri Pääjohtaja, että kukaan ei enää muista hänen ansioitaan mainosmiehenä. (Koripalloansioita ei kukaan voi unohtaa, koska hän on päätä pitempi kuin tavallinen suomalaiskoiras.) Uolevi oli kuitenkin Hankkijan mainospäällikkönä henkilö, joka löysi ja veti uran alkuun monta suunnittelijaa.
           ”Meillä oli paljon lahjakkaita tekijöitä, esimerkiksi Asko Kekkonen, Kari Torkler ja Erkki. Erkki oli sellainen nuori vihainen mies, jota kuitenkin kunnioitettiin. Hänestä paistoi kova ambitio ja tiukka omasta linjastaan kiinni pitäminen. Hän oli aika pidättyvä, mutta ei kuitenkaan syrjään vetäytyvä. Ei ollut mukana kaikissa kotkotuksissa, joita siihen aikaan harrastettiin. Hän on aina linjannut tiukasti sen, mikä kuuluu asiaan ja mikä taas ei. Ärsyttävä tyyppi ehdottomuudessaan, niinkuin muuten Asko Kekkonenkin.”
           Erkki myöntää itsekin sen, minkä kaikki tietävät, hän on kunnianhimoinen, tehnyt aina lujasti töitä, aina ollut pirun pinko, koulunkäynti eri muodoissa on aina ollut kilpailuareena. Hänellä on vahvaa pätemisen halua, joka eri vaiheissa on suuntautunut eri asioihin.
           MG-koulun hän kävi samalla kurssilla, jolla oli monta muutakin sittemmin kovaksi kehittynyttä tekijää. ”Erkki tietenkin oli kurssin priimus”, totesi Kari Torkler.
           60-luvulla Erkki luki Sektoreita (SEKin asiakaslehti) ja kiinnostui heti toimistosta. Hän pyrki useisiin eri toimistoihin, mutta missään ei ottanut tulta. Viherjuuren Eero Syvänoja oli kiinnostunut, mutta ei saanut tehneeksi sopimusta. Lopulta Erkki pääsi Oie Salon Nykymainontaan ja oli siellä kuukauden tai kaksi.
           Oien tavoitin meren rannalta Porvoon lähistöltä: ”Silloin alkuaikoina mulla pyörähteli mm. Torklerin Kari ja Terho Ovaska. Erkki on Suomen kovimpia graafikoita, tavallaan sukulainen, hän on entisen vaimoni Anitan serkun aviomies. Silloin hän oli uusi mies alalla, oli hiljainen ja kuunteli.”
 
Mainosyhtymässä olisi pitänyt urheilla eikä Erkki viitsinyt
 
Erkin curriinsa kirjaama työhistoria alkaa vasta Mainosyhtymästä vuonna -66. Suhdetta kesti vain pari vuotta, sillä hän joutui sen aikaisen mainostoimisto-kuuluisuuden, Pauli Terhiän, hampaisiin. Pauli komensi yhtä yhteysosastoa, ja oli henkilö, joka onnistui systemaattisesti toimimaan kaikilla niillä tavoilla, joista johtamistaidon opettajat ankarasti varoittavat.
           Useimmissa mainostoimistoissa taiteilijat tekivät siihen aikaan töitä kappalepalkalla (voisi olla sopiva kiihoke nykyisinkin). Koska Erkki oli ahkera ja teki töitä yli puolen yön ja otti viikonloput lisäksi, hän tienasi niin pahasti liikaa, että Paulia rupesi niinsanotusti korpeamaan.
           Kerran hän kutsui koko piirtämön porukan omaan huoneeseensa ja antoi Erkille julkiset nuhteet siitä, että tämä ansaitsi liian paljon. Erkki väitti tehneensä vain ne hommat, jotka hänen pöydälleen oli kannettu, mutta noin yksinkertainen selitys ei tietenkään Paulia tyydyttänyt. Hän hikeentyi ja kutsui koolle vielä arvovaltaisemman raadin; Yhtymän ylimmän johdon.
           Hyvinhän siinä kuitenkin kävi, SEK haki visualistia ja Erkki valittiin kymmenien hakijoiden joukosta. ”Se oli yhteisö joka sopi minulle, Yhtymässä ilmapiiri oli hyvin traumaattinen, SEKissä oli aivan toista.”
           Siellä oli Viki Mustikainen, Eero Kinnunen, Peni Pilve, Pekka Råman. Yhteysmieskoulu, tiimien asiakasvastuu, joka silloin oli aivan uutta. ”Olimme valmiit tekemään töitä hullun lailla. Teimme mainontaa yhdessä copywriterin kanssa, ja vastasimme itse omista töistämme suoraan asiakkaalle.”
 
Creator ja Andersson&Lembke
 
SEKin kausi kesti 7 vuotta, sieltä Erkki lähti Peni Pilven kanssa perustamaan mainostoimisto Creatoria ja siirtyi sieltä aika pian SEKin kautta Asko Kekkosen tilalle Andersson&Lembkelle, joka uudisti suomalaisen bisnes-to-bisnes-mainonnan.
           Seppo Hilakari, Anderson&Lembken pääosakas ja toimitusjohtaja: ”Erkkihän on graafikkona lahjakas kuin mikä, mutta hänen ongelmansa on, että hän halusi olla myös lahjakas copy ja sillä tyylillähän ei saa kauhean paljon ystäviä. Meillä A&L:ssä oli sentään joukko maan parhaita copyja, jotka eivät tietenkään tykän­neet siitä, että heidän tekstinsä eivät graafikolle kelvanneet. Ei Erkki ilkeyksissään, hän vain koki olevansa siinäkin asiassa huippu.”
           Jukka Pellinen, taideteollisuuden emeritusprofessori: ”Tekijänä ehdoton omalla sektorillaan. Entiset työtoverit ovat sitä mieltä, että työtoverina hän on aika mahdoton, mutta sen suhteen hän jo ajat sitten veti johtopäätökset ja työskentelee omassa toimistossaan.” Erkki Ruuhinen Design perustettiin – 83.
 
”Suhdetoiminta-alalla minä olen oikein huono.”

Erkkiä pidetään särmikkäänä ihmisenä, jonka kanssa on vaikea tulla toimeen. Hän itse on kuitenkin vakuuttunut siitä, että totuus on toisenlainen. Eihän hän paisko ovia, ei huuda eikä nakerra toisten pöydänjalkaa. Eipä tietenkään, hänhän on ahkerasti opiskellut puhe- ja neuvottelutaitoa.
           ”Kun hän pääsee ääneen, hän on kuin kiinalainen estradiorkesteri; soittaa ja soittaa vaikka ohjelma-aika on loppunut. Esimerkiksi seminaarin paneelissa se on joskus aika kiusallista”, toteaa kollega.
           ”Asiat hoidetaan asiakkaitten kanssa, mutta jos se edellyttää jotain viihdytystoimintaa, toiset saavat hoitaa sen”, ilmoittaa Erkki yksiselitteisesti. Tähän ilmoitukseen entiset esimiehet ja työtoverit yhtyvät
           Kari Manneria, SEKin entinen legendaarinen johtaja: ”Erkki sanoi mulle kerran, että Kari eihän sun kanssa voi puhua mitään, me ollaan ihan eri ikäpolvea. Erkki oli nuori kapinallinen, purnasi joka puolelle, mutta hän on lahjakas, sekä copy että AD.”
           Kollegat muistelevat, että jo SEKin aikana Erkki aloitti mainonnassa tyylisuunnan, jota Kari Mannerla nimitti ”neorealismiksi”. Perusteellisen asiakkaan tuotteeseen perehtymisen jälkeen pantiin argumentit järjestykseen ja kerrottiin ne kaikki. Tuli pitkiä tekstejä, monet sanoivat, ettei mokomia kukaan lue. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jo David Ogilvy sanoi aikanaan, että pitkänkin tekstin lukee se, joka on juuri siitä asiasta kiinnostunut. Siis kohderyhmä.
 
Kollegojen terveisiä professorille
 
Viktor Kaltala oli Valtion Taideteollisuustoimikunnan jäsenenä esittämässä Erkille professuuria. ”Erkkihän on ammatillisessa mielessä täysin kiistaton persoona. Hän on tinkimätön työssään, ja osaa myös järjestelmällisesti tehdä tilaa itselleen ja töilleen. Nimitys on voitto myös koko alalle, sen kautta meidät tunnustetaan taideteollisuuden osaksi.”
           Osmo Pasanen: ”Niin siinä pitikin käydä. Ensinnäkin vuoro oli jo tulla tälle alueelle ja toiseksi oikea henkilö valittiin. Erkki on pedantti ja tiukka kaikissa toimissaan. Mutta mitä tässä nyt tämän enempää kaveria kehumaan.”
           Jukka Pellinen: ”Erkki on omine valintoineen mies paikallaan. Muistan kerran tuumineeni, että hän saattaisi asianmukaisesti kouluttautuneena hyvin olla teollinen muotoilijakin. Vertaan häntä esim Pasi Järviseen (Exel ym.), joka sisäistää muotoilun totaalin ideologian jokseenkin yhteneväisesti. Erkillä on oma rajaamansa erityisalue, mutta sen ohella selkeät käsitykset muotoilusta kaikkineen.” 

    Erkki Ruuhisen saamat palkinnot ja julkiset huomionosoitukset:

    – Valtion taideteollisuuspalkinto 2 kertaa, vuosina -69 ja -89
    – 21 palkintoa Vuoden Parhaat Julisteet -kilpailussa,
               vuosina -68—95
    – Kultaa ja hopeaa Kultajyvä -ilmoituskilpailussa 6 kertaa
    – Hopeamitali Brnon julistebiennalessa 2 kertaa -70-74
    – Hopeamitali Varsovan julistebiennalessa -72
    – Kultamitali Milanon X Rizzoli-ilmoituskilpailussa -72
    – Ottawan Filmexpo, filmijulisteiden näyttely, 5 awardia -72
    – Viisi (5) kulta-, hopea- ja pronssimitalia
               Lahden julistebiennaleissa, vuosina -72,-77,-79
    – Tukholma, Scanstar, pohjoismaisen pakkaussuunnittelun
               palkinto Iittalan lasipakkaussarjalle -73
    – Communication Arts Award, Palo Alto, vuonna -78
    – Clio Award, New York, 4 awardia -79—82
    – Type Directors Club, New York, useita awardeja 86—
    – Vuoden Parhaat Kampanjat -kilpailu, Vuoden kampanja ja
               Vuoden vientikampanja -83
    – Ensimmäinen Vuoden graafikko Suomessa -85
    – Vuoden Huiput -kilpailun pääpalkinto Platinahuippu -86,
               toisena suunnittelijana Suomessa
    – 40 palkintoa Vuoden Huiput-kilpailussa, vuosina -80—95
    – Vuoden pankkikortti Euroopassa, Frankfurt -92
    – Erilaisia palkintoja yli 150, niistä suunnilleen puolet
               kansainvälisistä kilpailuista.
    – Nimitettiin muotoilun taiteilijaprofessoriksi
               ensimmäisenä graafisena muotoilijana Suomessa -96 

    Osallistunut kymmeniin kotimaisiin ja kansainvälisiin näyttelyihin.
    Julkaissut omaa tuotantoa esittelevän kirjan Erkki Ruuhinen Design -85.
    Töitä esitelty kymmenissä graafisen alan julkaisuissa eri maissa.
    Töitä Amsterdamin. Varsovan. Lahden, Pariisin ja Tokion museoissa.

Anneli Karsi

           Kampanja-lehti 15.9.1996. Artikkelin kuvassa Erkki Ruuhinen
           julistekilpailun tuomarina joskus 60-70-lukujen taitteessa.