The Light – joitakin ajatuksia valosta

Tänä keväänä valon voittaessa syksyllä alkaneen pimeyden, tein jälleen pieniä huomioita valosta, ihmetellen kaikkea sitä – mitä valo meille ihmisille merkitsee, ja mitä ihmeitä se saa aikaan kevään koittaessa luonnossa.
           Silloin tein myös pieniä visuaalisia kokeiluja – huomioitani valosta – jotka johtivat pienen videon tekemiseen. Omien huomioitteni ja ajatusteni taustaa valottaa englantilaisen runoilijan Arthur Hugh Clough’in kirjoittaman vanhan runon lopusta poimitut sanat:

           … And not by eastern windows only,
                      When daylight comes, comes in the light; 

           In front the sun climbs slow, how slowly!

                      But westward, look – the land is bright!

           … Kun päivä koittaa, se ei näy vain itäisissä ikkunoissa.
                                 Se tulee valona auringon edellä,
           joka nousee hitaasti, niin hitaasti!
                      Mutta lännessä päin, katso – maa on jo valossa!

Auringon valo on välttämätön kaikissa elämään liittyvissä prosesseissa. Ilman sitä ei olisi elämää. Vihreiden kasvien yhteyttäminen – fotosynteesi – käyttää auringonvaloa energianlähteenä. Valon avulla kasvit tuottavat hiilidioksidista ja vedestä glukoosia, josta ne edelleen valmistavat muita kasvien tarvitsemia orgaanisia yhdisteitä.
           Yhteyttämisen sivutuotteena syntyy happea, joka myös on aivan välttämätöntä kaikille elämän muodoille.
           Mutta valon tehtävä on myös valaista, nostaa jotain pimeässä olevaa esille, ja kohdistaa siihen huomio. Valo on välttämätöntä näkemiselle, ja näkö on ihmisten ja eläinten tärkein kaukoaisti, joka ei vaadi fyysistä kosketusta kohteeseensa. Sen avulla voimme tehdä nopeita ja tarkkoja huomioita ympäristöstämme jo hyvin etäältä.

Valon aaltoihin perustuva näkökyky ei ole kuitenkaan vain kaukoaisti, vaan visuaalisia ja esteettisiä elämyksiä ihmisille tarjoava kauneusaisti.
           Silti valo ei ole luonteeltaan vain fyysistä. Sen avulla me suuntaamme myös filosofiset ajatuksemme tässä elämässä, sillä valoa pidetään myös järjen, uskon ja johdatuksen symbolina monissa kulttuureissa. Valo on yksilön suuntautumisen, totuutta valaisevien ajatusten ja totuutta edustavien arvojen metafora.
           Raamatun luomiskertomuskin alkaa Jumalan sanoilla: ”Tulkoon valkeus” ja valkeus tuli. Kristinuskon perusoppeihin kuuluu myös ajatus: ”Jeesus on maailman valo”. Raamatun mukaan hänen tehtävänsä oli tuoda ”valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa”.
           Myös buddhalaisuudessa valolla on symbolinen rooli. Yksilön suurin tavoite on valaistuminen = saavuttaa korkeimman tietoisuuden tila, jossa vapaudutaan materian kahleista ja ymmärretään elämän tarkoitus.
           Puhutaan myös järjen valosta, ja tämän ajatustavan mukaan tietämätön ihminen on ns. ”tyhmä tai pimeä”. Yhteiskunnallisessa keskustelussa valoa arvioidaan myös näin. Asiat ja päätökset, jotka eivät kestä päivän valoa, ovat moraalisesti arveluttavia.

Minulle, näiden ajatusten kirjoittajalle, valo on kuitenkin ollut visuaalisten huomioiden kohde, kuten se on kaikille taiteilijoille. Mutta sen ohessa en voi välttää valon filosofisen luonteen pohtimista.
           Valo luo tunnelman. Valo muotoilee ja paljastaa. Valon vaihtelu kohteessa kiehtoo mieltä. Valo kantaa kuitenkin mukanaan ajatuksia, joita biologit, filosofit, taiteilijat ja uskonnot ovat siihen liittäneet. Katsellessani valoa en voi välttyä heidän ajatuksiltaan. Ja kenties jotakin niistä olen yrittänyt ajatuksissani liittää digitaalisiin maalausharjoitelmiini – kuviin, joita voit nähdä videossa, jonka kevään kynnyksellä tulin tehneeksi. Sen nimi on The Light.
           Ehkä sinäkin katsellessasi tänä kesänä valoa, voit nähdä sen uusin silmin. Siksi kirjoitan. Lopuksi lainaan intiaanipäällikkö White Eaglen yleviä ajatuksia valosta.
           ”Pitäkää jalkanne maassa, mutta kohottakaa kasvonne kohti taivaita, sillä valo, joka virtaa teihin korkeuksista, vakauttaa jalkanne ja ohjaa niitä oikealle tielle. Luottakaa jumalalliseen valoon. Antautukaa rauhallisin mielin ja sydän täynnä rakkautta tälle äärettömälle viisaudelle.”

Erkki Ruuhinen