2.4.2015 Hesarin kulttuurisivuilla kerrottiin, että MTV:n uutisankkuri Kirsi Alm-Siira on nimitetty HS:n sometuottajaksi toukokuun alusta alkaen. Lyhyessä haastattelussa hän vastaa myös kysymykseen: Tekeekö sosiaalinen media meistä pinnallisia? ”Ei, se on vain laajentanut sitä joukkoa, jolle valehtelemme, että hyvin menee. Ennen ehkä valehdeltiin vain naapurille postilaatikolla.”
Elämme siis esitystalouden ihanaa aikaa, jossa nettijournalismi kukoistaa ja on korvannut vakavasti otettavan journalismin, ja siksi Suomen päälehti Hesari tarvitsee palvelukseensa someosaajan. Ilmeisesti hän keskittyy työssään seuraamaan somessa tapahtuvaa valehtelua, ja auttaa Hesaria somen pinnallisessa viestinnässä ja netissä hyväksytyn valehtelukulttuurin edistämisessä.
Itänaapurin puolella putinismin älyllisenä tuotteena on syntynyt Suomen somelle rinnakkainen sovellus – trollitehdas – joka tuottaa ammattimaisesti valheita,
ja vaikuttaa nimimerkkien suojassa Venäjän intressien edistämiseen kaikkien rajanaapureiden piirissä somefoorumeilla.
Kumpikin somen käytön kehityssuunta on moraalisesti varsin lähellä toisiaan. Toinen edistää yksilön esiintymistä esitystaloudessa, ja toinen Venäjän valtion intressien edistämistä valheitten avulla. Tämä on siis juuri sitä uutta journalistista kehitystä, jota ”meidän kaikkien tulisi kannattaa”, ja jolle alustan tarjoaa internetin keskustelupalstat ja sosiaalinen media. Niissä suurin hyve näyttää olevan mahdollisuus, saada laukoa mitä tahansa mielipiteitä nimimerkin suojassa ja sananvapauden nimissä.
Vastaavaa sananvapauden, viestinnän ja journalismin etiikkaa tarjoaa Suomessa Aalto-yliopiston graafisen suunnittelun opiskelijoiden netti-kollektiivi GRMMXI omassa Twitter-viestinnässään. Tämä ryhmä esittelee ajatuksiaan kevätnäyttelyssään Design Forumissa 19.5.- 24.5.2015 myös julkaisussa “Spring Steam: Footnote to a Graphic Design Program”.
GRMMXI-opiskelijakollektiivi pyysi minua – seniorisuunnittelijaa – kirjoittamaan arvioin heidän blogistaan ja viestinnästään tähän kevätnäyttelyn julkaisuun seuraavin saatesanoin.
”Toivoisimme sinulta pientä kontripuutiota: Aivan minkälainen, pitkä tai lyhyt kommentti tai ajatus tahansa, joka herää katsellessasi blogiamme: http://grmmxi.fi”
”Saa haukkua, kirjoittaa aiheen vierestä tai sitä sivuten, kuinka asiallisesti, runollisesti, tai alatyylisesti tahansa. Arvostamme osallistumistasi joka tapauksessa ja julkaisemme sen silti.”
”Vähän taustaa: Aloitimme yhtä aikaa Taikin graafisella ja meistä tuli heti tosi tiivis kaveriporukka. Aloimme kutsua vuosikurssiamme nimellä GRMMXI – graafisen suunnittelun vuosikurssi 2011 – ja perustimme samalla nimellä blogin, johon aloimme hassuttelumielessä postailemaan kurssien ja koulun ulkopuolisten duunien sivutuotteina syntyneitä designaivopieruja,-parodioita ja inside-vitsejä.”
Tutustuin blogiin ja esitin kollektiiville muutaman kysymyksen ja sain nopeasti vastaukset. Niiden jälkeen sain myös viestin, joka kuvaa oikein hyvin kollektiivin toimintaperiaatteita:
”Esittäisin vielä pienen pyynnön, että tiedot ryhmämme kokoonpanosta (nimet ja iät) pysyisivät pelkästään meidän välisenä tietona. Meistä jokainen tekee omalla nimellään omia duunejaan ja projektejaan, jolla ei ole mitään tekemistä GRMMXI-kollektiivimme toiminnan kanssa. Mitä me julkaisemme GRMMXI.fi:ssä tai GRMMXI nimellä, menevät GRMMXI-kollektiivin piikkiin, eikä mikään GRMMXI:ssä ole allekirjotettu muulla kuin GRMMXI:n nimellä.”
”Meitä ei sinänsä haittaa (eikä siitä välttämättä ole myöskään mitään hyötyä), että ihmiset tietävät ketkä ovat GRMMXI-kollektiivin takana, mutta kollektiivimme tekeminen ja oleminen perustuu sille idealle, että emme ole kokoelma yksityishenkilöitä, vaan eräänlainen ”klöntti”. Toivoisimme siis, että kunnioittaisit kollektiivimme jäsenten anonymiteettiä, vaikka pyynnöstä paljastimmekin sinulle nyt ketkä ryhmäämme kuuluu.”
Kunnioitan esitettyä pyyntöä ja esittelen ainoastaan kollektiivin ajattelua ja ilmaisua. Nettikollektiivin kiinnostus, rohkeus ja älyllinen etsintä opinnoissa, elämässä ja visuaalisessa ilmaisussa tiivistyy ytimekkäästi seuraavissa Twitter-viesteissä: ”Vituikshan se meni niinku kaikki muuki elämäs #vittu. Koht piparii #tonttu. Koht torttuu @Werklig. Tunnusta värii #banaanas. Huhuh #rotankyrvät.”
Kun katsoin näitä viestejä ensimmäisen kerran, niiden joukossa oli myös todellinen helmi, joka jostain syystä oli pari päivää myöhemmin poistettu.
Se oli jäätelötötterö, jossa jäätelöpallo oli innovatiivisesti halkaistu, niin että sisältä vaosta paljastui houkuttelevan punertava sisus. Näkymän taustalla olivat softaten peitetyt nauravat miehen kasvot, ja tekstinä tietysti ytimekäs #pimpero.
Uskon vahvasti, että huippuyliopiston rehtori Tuula Teeri ja yliopiston eettinen neuvosto arvostavat suuresti näitä visuaalisen ajattelun helmiä ja niitä esitellään kaikissa kansainvälisissä yhteyksissä, joissa kaupataan korkeatasoista suomalaista huippuyliopisto-opetusta. Ilmeisesti yliopiston galleria on ostanut tämän ainutlaatuisen teoksen kokoelmiinsa – ja siksi se ei ole enää Twitterissä esillä.
Mitä Josef Albers sanoi taiteilijan työstä ja taideopetuksesta USA:ssa 1950-luvulla – ja mitä John Ruskin kirjoitti ajattelusta ja näkemisestä Englannissa jo 1800-luvulla?
”Taiteilijalla pitää olla selkeät ajatukset ja tarkka havaintokyky. Taiteella on kaksi selvästi erottuvaa ominaisuutta: näkemys ja ilmaisu. Ne kehittyvät omakohtaisen pohdiskelun ja ymmärtämisen myötä. Näkemys perustuu havaitsemiseen ja ilmaisu esitystaitoon. Taideopetuksen tulisi pyrkiä harjoittamaan havaintokykyä näkemyksen kehittämiseksi ja opettamaan ilmaisutaitoa visuaalisen ilmaisun kehittämiseksi.” Näin ajatteli aikoinaan Josef Albers.
”Sadoista puhuvista ihmisistä löytyy ehkä yksi joka ajattelee, mutta tarvitaan tuhansia ajattelevia että löytyisi yksi joka näkee”, kirjoitti 1800-luvulla John Ruskin.
Twitter-viestinnän perusteella voimme siis olla vakuuttuneita siitä, että huippuyliopiston opetus on erittäin korkeatasoista juuri graafisen suunnittelun osastolla. Ja se pystyy tuottamaan tuota pikaa Suomeen huippusuorituksiin yltäviä designereita, sometaitureita ja monimediaosaajia, jotka nostavat Suomen talouden nykyisestä murheen alhosta maailman huipulle.
Opetustyö näyttää olleen erityisen ansiokasta kaikissa ydinasioissa: viestinnän etiikassa, tuotesuunnittelun strategisessa ajattelussa, sekä yhteiskunnallisen ajattelun ja oman työn syvällisessä ymmärtämisessä.
Tästä kaikesta minut vakuuttaa sekä kollektiivin blogi että erityisen korkeatasoinen Twitter-viestintä.
Voimme siis turvallisin mielin jättää Suomen kilpailykyvyn ja kestävyysvajeen korjauksen näiden nuorten esitystalouden someosaajien vastuulle. He kyllä huolehtivat siitä – yhdessä Aalto-yliopiston kanssa – josta on kehittynyt todellinen huippukoulutusyksikkö. Sen saavutuksia voi ihailla GRMMXI-kollektiivin sivuilla ja Twitterissä.
Arviointi: Arkisto; kiinnostava – Twitter; surullisen surkea.
Erkki Ruuhinen, kantaaottava seniorisuunnittelija