Mies, jonka sielussa ei soi ja jonka sydämeen
                      sävel sointuva ei koske,
           on valmis juoniin, petoksiin ja ryöstöön;
                                 sen hengentoimet tylsät on kuin yö,
           sen mielihalut mustemmat kuin horna;
                      äl’ usko moista – kuule säveliä, sointuja.

Wassily Kandinsky kirjoittaa teoksessaan Taiteen henkisestä sisällöstä, vuodelta 1912, sen kuudennessa luvussa, taiteen muoto- ja värikielestä. Luvun alussa hän lainaa William Shakespearen Venetsian kauppiasta, oheisin Yrjö Jylhän suomentamin sanoin.
           Suomen Taiteilijaseura on julkaissut tämän teoksen suomeksi vasta vuonna 1981. Taiteilijaseuran toimisto oli niihin aikoihin Yrjönkadulla, Kirkkopuiston laidassa, Helsingissä. Sieltä kävin teoksen silloin ostamassa. Esittelyn siitä olin lukenut Taide-lehdestä.
           Käynti Taiteilijaseuran toimistossa oli mieliinpainuva. Minua palveli viehättävä nainen, taiteen tuntija, joka varoitti: ”Teos on vaikeatajuinen.” Ilmeisesti hän päätteli jostakin, en tiedä mistä, että ’juuri minulle – graafisen suunnittelun edustajalle – se on vaikeatajuinen’…
           Myöhemmin olen lukenut monta muuta taidefilosofiaa käsittelevää, Taiteilijaseuran tai ulkomaisten kustantajien julkaisemaa teosta, joissa taiteilijat esittävät käsityksiään taiteen olemuksesta. Ja vuosikymmeniä olen seurannut Taide-lehdestä suomalaista taidekeskustelua, ja käynyt monissa monissa taidemuseoissa ja näyttelyissä Suomessa – ja eri puolilla maailmaa.

Kaiken tämän ohessa olen myös harrastanut taidetta – sitä tekemällä, mutta en ole koskaan osallistunut töilläni yhteenkään taidenäyttelyyn, tai pitänyt omaa näyttelyä jossakin galleriassa. Miksi en – olenhan ollut jopa viisi vuotta taiteilijaprofessorina 1996-2001 lasimuotoilija Oiva Toikan jälkeen?
           Se johtuu siitä, että Suomen taidemaailma on ollut graafikon urani aktiivivuosien aikana varsin karsinoiva. Graafisen suunnittelun edustajia ei ole arvostettu kuvataiteen kentällä, ja pitkään heitä on Suomessa syrjitty myös virallisen muotoilumaailman edustajien taholta. Siksi olen pysynyt omassa leikkikehässäni ja vain salaa ’harrastanut taidetta’.
           Jopa silloin kun Taiteen Keskustoimikunta oli valinnut minut ehdolle taiteilijaprofessorin virkaan, niin minulle kerrotun tarinan mukaan, kahden taiteilijajärjestön edustajat olivat kuulemma marssineet Opetusministeriöön ja esittäneet vaatimuksen, että ehdokkuuteni virkaan on peruttava.
           Eivät peruneet. Kansliapäällikkö Vilho Hirvi ei suostunut vaatimukseen ja presidentti Martti Ahtisaari nimitti virkaan, kuten silloin oli tapana.

Viime vuosina olen ryhtynyt julkaisemaan kuvia ’salaisista visuaalisista harrastuksistani’ netissä. Niistä voi päätellä sen, että olen ilmeisesti kameleontti, koska ’vaihdan väriä ja ilmaisua’ tuon tuostakin, enkä pysy vakavasti jollakin tiukasti valitulla linjalla. Maalaan, valokuvaan, teen digitaalisia töitä, kalligrafiaa, graafista suunnittelua, ja kirjoitan.
           Ehkä juuri tämä piirre on minulle luonteenomainen. Siirryn joustavasti asiasta toiseen. Sallin itselleni sen että tutustuessani johonkin itseäni kiinnostavaan asiaan kuvataiteen virrassa ja historiassa, teen omia kokeiluja kokeillakseni mitä uutta voin oppia, ja mihin tuloksiin tässä asiassa voin päätyä. Tai saatan vierailla modernin taiteen menneisyydessä.
           Tämän suhtautumistavan tuloksena ovat syntyneet myös nämä videot, jotka tässä esittelen, ja jotka olen tehnyt alusta loppuun asti itse. Aiemmin olen tehnyt vain valmiit kuvatiedostot ja jättänyt videoitten transaktioiden tekemisen tekniikan hallitseville. Nyt innostuin asiaan ja tein videot itse.
           Valmiina on kaksi videota, joissa olen tehnyt pieniä tutkimusmatkoja modernin taiteen varhaisvaiheeseen, kuvataiteen perusteisiin, kuin protestina nykytaiteessa esiintyvälle taiteilijoiden, kriitikoiden ja kuraattorien sanalliselle selitysvimmalle. Videoissa olen tutkinut väriä, muotoa ja tilaa tekemällä harjoitelmia; piirroksia ja maalauksia.
           Katsomalla videot voit hyvin tehdä päätelmiä siitä, mitä olen Wassily Kandinskyn ja muiden modernistien teorioista ja ajatuksista vuosien aikana omaksunut. Vai olenko mitään? Mutta onko videoiden kuvissa näkyvä ilmaisu lopullinen käsialani? Luultavasti ei. Videoiden jälkeen ja niiden ohessa olen tehnyt paljon muuta, joissa käsialani on ’jotain aivan muuta’.

Erkki Ruuhinen, taiteen harrastaja, emer.tait.prof.

PS. Jos haluat katsoa myös toisen videon
se löytyy klikkaamma tästä linkistä.