Juha Tanttu Hesari 3.9.1993: Erittelevä graafikko, 50v

Viittojen, merkkien ja julisteiden keskellä kansalainen tarttuu graafikko Erkki Ruuhista takinkäänteestä ja kysyy miksi se on niin tärkeää, tämä ”visuaalinen suunnittelu”?
           – ”Jos se on huonotasoista, se vaikuttaa kauhistuttavalla tavalla koko ympäristöömme, katukuvaa myöten. Viestintä markkinataloudessa on juuri pakkauksia, painotuotteita, kylttejä. Mitä kehittyneempi yhteiskunta on, sitä paremmin se pyrkii hillitsemään kaupunkikuvassa visuaalisesti häiritseviä elementtejä”, Ruuhinen sanoo.
           – ”Kyse on siitä, tukeeko suunnittelija kaupankäynnin räikeimpiä muotoja – vai haluaako hän omalla panoksellaan vaikuttaa paitsi tuotteen ja yrityksen menestykseen myös ympäristön miellyttävyyteen.”

Kovin eleganttia ei suomalainen visuaalinen ympäristö ole…
           – ”Japanilaista asiantuntijaa pyydettiin suunnittelemaan puutarha Kiotoon. Hän asetti työlle kaksi ehtoa: että kukaan ei kysy häneltä, mitä työ maksaa, eikä kukaan sitä, milloin työ on valmis. Jos graafikko saisi työskennellä rahaan ja aikaan sitoutumatta, olisivat tulokset aivan eri luokkaa”, Ruuhinen sanoo.
           – ”Yrityskuvaa kohennettaessa esimerkiksi liikemerkki olisi vasta ”puutarhan portti”; pitäisi miettiä myös maaperää ja mitä puutarhassa aiotaan kasvattaa. Ja: tarvitaanko puutarhaa sittenkään välttämättä? Jos, niin kuka kastelee? Teetettäisiinkö työt ulkopuolisella puutarhafirmalla?” Ovathan jotkut firmat pyytäneet kalliita ulkomaalaisia ”puutarhureita” meillä apuun…
           – ”Yrityksillä ei ole riittävästi tietoa suomalaissuunnittelijoiden todellisesta ammattitaidosta. Ne luulevat, että yritysilmeen toteuttaminen vaatii ison organisaation? Mutta ei Timo Sarpaneva esimerkiksi tarvitse ympärilleen valtavaa organisaatiota. Kuitenkin hän on vaikuttanut omalla tavallaan ihmisten kokemuksiin. Sama malli toimii arkkitehtuurissa — miksei myös yritysten visuaalisen kuvan uudistamisessa?”

50-vuotias