Suomen Markkinointiliiton julkaisemassa Mark-lehdessä 8/1991 julkaistu pitkä artikkeli käsitteli mainontaa ja graafista suunnittelua koskevia kilpailuja. Haastateltavina olivat copywriter Markku Rönkkö, PHS:tä, copywriter Timo Everi, Hasan&Partnersilta, Veikon Koneen toimitusjohtaja Pekka Pakarinen, sekä pienen suunnittelutoimistonsa vetäjä Erkki Ruuhinen. Tässä Erkin osuus artikkelin haastatteluista.

Mitä hyötyä palkinnoista?

Graafikko Erkki Ruuhisella on laajaa kateutta herättävä maine palkintojen järjestelmällisenä kerääjänä. Hänen toimistonsa seinät on varmaan tapetoitu plakaateilla. Väärin. Niitä ei ole seinillä yhtään.
           – On parempi, että seinillä on esillä omia töitä, koska ne ovat hiukan paremman näköisiä kuin hyvin usein törtönnäköiset kotimaiset tai ulkomaiset kunniakirjat. Ja toisaalta asiakkaat joko tietävät palkinnoistani tai sitten he eivät edes välitä niistä mitään. Ei ole mitään syytä pitää niitä esillä. Palkinnot saadaan julkisuutta varten, ei seinille ripustettavaksi.
           – Mitä hyötyä on ollut palkinnoista?
           – Ne ovat mahdollisesti osaltaan luoneet ammatillisen imagon eräästä suunnittelijasta, jonka nimi on Erkki Ruuhinen. Kilpailuihin osallistumisessa ei ole kyse pelkästään epäitsekkäästä harrastustoiminnasta, vaan ammatillisen uran luomisesta. Kilpailut ovat välikappaleita luotaessa suunnittelijakuvaa, jolla voidaan pyörittää bisnestä, toteaa Erkki Ruuhinen.

Noin 5% mies

Erkki Ruuhisella on palkintoja vaikka muille jakaa. Vuonna 1985 hän julkaisi kirjan suunnittelutyöstään, ja luetteloi loppuun kaikki siihen mennessä kertyneet palkintonsa. Niitä on monta sivua ladottuna pienellä kirjainkoolla. Sen jälkeen hän ei ole tehnyt kirjauksia, mutta arvioi palkintoja olevan nyt noin 140, joista puolet kotimaasta.
           Vuoden Huiput -kilpailu on ollut olemassa 10 vuotta. Vuosittain tähän kilpailuun tarjotaan noin 1200 työtä, joista joka vuosi kirjassa julkaistaan noin 200, tähän mennessä siis noin 2000. Kuinka monessa kirjassa esiintyvässä työssä Ruuhinen on ollut mukana? Noin 100:ssa.
           – 5% osuus ei valitettavasti ole suoraan verrannollinen liiketoimintani volyymiin suomalaisessa mainostoimistobisneksessä tai graafisessa designissa.

Tärkeät kilpailut

Ulkomaisista palkinnoistaan hän arvostaa Varsovan ja Brnon julistebiennalen hopeamitaleita ja Rizzolin ilmoituskilpailun pääpalkintoa. Kotimaisista kilpailuista Ruuhinen arvostaa Vuoden Huiput- ja Vuoden Parhaat Kampanjat -kilpailua sekä Vuoden Parhaat Julisteet -kilpailua.
           – Kummankin kilpailun luominen on ollut minun antiani ammatilliseen kilpailutoimintaan Suomessa. Olin hyvin keskeisesti synnyttämässä niitä. Olen mm. kirjoittanut kummankin kilpailun kilpailusäännöstön. Kilpailujen luomisessa oli kyse strategisen ajattelun ja kokonaisvaltaisen suunnittelun juurruttamisesta suomalaiseen mainostoimistotoimintaan. Kilpailujen avulla haluttiin stimuloida suunnittelua ja nostaa suunnittelijoiden rooli keskeiseksi mainostoimistobisneksessä.
           Hänen mielestään muut alan kilpailut pitäisi sulauttaa näihin kahteen, mutta hän ei usko, että niin koskaan tapahtuu, sillä kilpailut toimivat eri kuppikuntien taloudellisen toiminnan välineinä tai medioina julkisuuteen.
           – Minun on helpompi saada ulkomaisia kuin kotimaisia palkintoja. Suomessa tuomaristot ovat liian subjektiivisia – ja ne edustavat aivan liian usein suppeita ja trendiorientoituneita näkemyksiä. Muualla ollaan kokeneempia ja tuomaristojen yleinen visuaalisen kulttuurin tuntemus on laaja-alaisempaa. Suomessa on usein vaikea saada Vuoden Huiput -kirjaan työtä, joka on saanut kansainvälisiä tunnustuksia paljon laajemmissa tapahtumissa.
           – Tuomaristojen enemmistö koostuu usein pelkästään mainonnan piirissä ensimmäiset kannuksensa hankkineista trendi- ja näennäisidea-
orientoituneesta väestä, joiden näkemys visuaalisesta kulttuurista on liian rajoittunut. Tuloksena tästä on se, että kilpailuissa palkitaan usein silkat kuriositeetit, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia menestyä kotimaan rajojen ulkopuolella.
           – Itse olen istunut hyvin harvoin missään tuomaristossa. Kollegat eivät kai tykkää mielipiteistäni tai pärstäkertoimestani.

Hyvän suunnittelun arvo?

           – Tämän päivän suunnittelutyön arvo mitataan tietysti joka päivä asiakkaan ja tuotteen menestymisessä markkinoilla, mutta sen kulttuurihistoriallinen arvo mitataan luultavasti vasta vuonna 2030. Silloin nykysuunnittelijoista piirtyy näkyviin enää vain muutama nimi.
           – Omassa työssäni olen pitänyt tärkeänä arvioida tuloksia asiakkaan kannalta, mutta myös sitä, että suunnittelemani mainonta ja käyttögrafiikka olisivat sisällöltään ja visuaaliselta asultaan mahdollisimman sivistynyttä ja esteettisesti puhuttelevaa.
           Vaikka Ruuhisella on palkintoja jos jonkinlaisia, omasta mielestään hänellä on vielä paljon tavoiteltavaa.
           – Minulla ei ole Pro Finlandia-mitalia. En ole vielä professori, en akateemikko, eikä minua ole promovoitu yhdenkään yliopiston kunniatohtoriksi. Jokaiselle suunnittelijalle on aina olemassa joku palkinto, mitä hän ei ole vielä saanut.

Virve Hirvensalo, Mark 8/1991